Mietin usein kumpi tuo paremman mielen haju vai tuoksu. Niillä molemmilla voi olla sekä miellyttäviä että vähemmän miellyttäviä ominaisuuksia.
Lapsuudestani muistan ikävän hajun, joka varjosti sekä lapsuuttani että nuoruuttani. Sanottaessa, että taas Kotka haisee, tiedettiin matalapaineen olevan tulossa. Haju oli hyvin epämiellyttävä.
Olen ajatellut kuinkahan kauas se levisi.
Kodistani oli Kotkaan tietä myöden 25 kilometriä, mutta linnuntietä eli suoraan
lyhyempi. Mikähän tehdas se oli hajun levittäjänä? Joskus oli hyödyksi, kun
edeltä käsin tiedettiin tuleva matalapaine. Ei siihen aikaan ollut tarkkoja sääennusteitä
ja radio oli ainoa tiedonlähde ja sitäkään ei ollut joka talossa. Kotiini se
oli hankittu jo kaksikymmentä luvulla.
Eritellessä erilaisia hajuja on niitä paljon. Jos maatalon hajuja laitettaisiin pulloon ja korkkia avattaisiin sekä kysyttäisiin hajun alkuperää, tietäisin sen mistä rakennuksen osasta on kysymys. Navetalla, tallilla ja sikalalla on ominaisuushaju. Mielestäni sikalan haju on epämiellyttävin ja sitten navetan. Tallin haju on miedoin. Muiden eläinten en ole kuullut pieraisevan kuin hevosen ja se on pahojen hajujen aatelia. Kissat ja koiratkin haisevat inhottavalle, kun ovat kastuneet ja etenkin sellaiset edellä mainituista jotka asustavat navetassa. Kodissani oli aina kissoja useitakin. Siskollani Railalla oli 14 kissaa, mutta äiti ”ihmeellisesti” kertoi niistä osan hävinneen. Muonituspataljoonan sotilailta me saatiin heidän siirryttyä uuteen paikkaan kaksi kissaa. Vaihtakaa varsaan, he sanoivat. Lupasimme. Kuitenkin kissat sekä varsa jatkoivat elämää kanssamme. Ei me ikinä huomattu, että kissamme Panssarinyrkki ja Panssarikauhu olisivat levittäneet epämiellyttävää hajua. Ne olivat miellyttäviä ja hajuttomia kissoja, vaikka nimet me vaihdoimmekin lyhyemmiksi.
Sanotaan, että haisee hyvälle tai pahalle. Harvoin mikään tuoksuu pahalle, mutta on yksi sellainen tuoksu. Tuoksu joka saa minut kiroamaan sen keksijän. Kohtaan sen jokaisena arkiaamuna, jos lähden ulos kahdeksan ja yhdeksän aikaan. Ajaessani hissillä seitsemän kerrosta uloskäyntiin joudun pitämään nenästä kiinni ja koettaen olemaan hengittämättä. Kukahan on tämä hajuvesi rotjari? ”Annetaan kaikkien kukkien kukkia”, sanotaan. Kukat tuoksuvat ihanasti, mutta minkähän takia kukan tuoksu hajuvedessä muuttuu inhottavaksi. Usein mietin, että peitetäänkö sillä jotakin ominaistuoksua vai halutaanko korostaa omaa persoonaa. Minulle, astmaiselle nämä hajut tuottavat ongelmia. Huonolla onnella voin kohdata elokuvissa, teatterissa tai vaikkapa linja-autossa tämän asian. En ainoastaan syytä naisia, vaan miehetkin partavesineen kuuluvat samaan kastiin. Onneksi olen niin vanha muori, ”ettei siinä mielessä” tarvitse miehiä katsella eikä heidän partavesiään haistella.
Hajut ja tuoksut mitenkä niitä nimitätkin ovat ongelma monelle. Mielestäni ne kuuluvat samaan ryhmään kuin ilmansaasteet. Eiköhän lähdetä marssille tämän asian puolesta.
Reetta Väänänen
Syksy 2021