Maailmassa on hajuja ainakin yhtä paljon kuin värejä aistittavana. Voimakas haju voi jättää pysyvän muistijäljen. Ihmisen aistit ovat hyvin rajalliset verrattuna eläimiin. Jokaisella ihmisellä on ominaishajunsa. Itse olen allergian takia herkkä hajuille, mutta nuhasumutteet ja ikäkin ovat heikentäneet haju-ja makuaistejani.
Määrätyt henkilöt olen aina yhdistänyt heidän tuoksuihinsa. Muistan kuinka ihailemani alakoulun opettaja tuoksui mielestäni ihanan erilaiselle kuin kukaan muu. Hän käytti ilmeisesti Kölninvettä. Tumma kaunis serkkuni Sinikka tuoksui käyttämälleen kielohajuvedelle koko elämänsä ajan. Helsingissä piikomispaikkani rouva tuoksui Chanel vitoselle. Hän toi meille piioillekin pienen pullon sitä oltuaan monta päivää Frankfurtin kenkämessuilla. Mahtoivat jotkut ihmetellä meitä ”Marilynin yöpaidalle” tuoksuvia apulaisia.
En
ole ikinä pitänyt tupakan hajusta. Sitten ihastuin päätäpahkaa piippua
polttavaan mieheeni. Ei se vieno piipputupakan haju niin paha ollutkaan…!
Monet kukat tunnistaa tuoksusta, vaikka itse kukat tai varsinkin lavendelipellot ovat huikean kauniita jo väritykseltään. Pidän syreenin, juhannusruusun ja kielon tuoksuista erityisen paljon. Lapsuudenkodin pihamaalla oli kaunis pensas vaaleanpunaisia kukkia kasvava Mustialanruusu. Sen tuoksu oli ruusuista ihanin. Äiti kylvi pitkän kukkapenkin muiden kukkien sekaan tuoksuresedaa. Mitätön kukinto, mutta hyvä voimakas tuoksu. Ja tietysti ikkunapenkkiin oli aina kylvetty herkän kauniita ja vienosti tuoksuvia monivärisiä hajuherneitä.
Puutarhassahan on paljon tuoksuja, on mansikoita, vadelmia, omenoita, yrttejä ja sipuleita. Kesän tuoksu on parhaimmillaan juuri leikatusta nurmikosta.
Saunomiseen
kuuluu ehdottomasti koivuinen saunavastan tuoksu.
Muistan
vahvasti miltä talvella ulkona kuivuneet jäiset lakanat tuoksuivat kun ne
tuotiin sisään. Se on kuulemma otsonin haju.
Kevääseen
kuuluu ehdottomasti tervan tuoksu, kun puuveneitä tervataan.
Ruoan tuoksu on tunnistettavissa. Tuore vehnänen, ruisleipä ja muut leivonnaiset houkuttelevat nykyisin kaupoissakin ostajia paistopisteellä. Jouluna tuoksuvat piparkakut, lanttulaatikot, paistuva kinkku, joulukuusi ja kynttilät luoden juhlavaa tunnelmaa ja herättävät muistoja.
Retkeilyyn liittyy aina luonnon omat mahtavat tuoksut, männikkö, suot, rannat, kanervat ja sammalikko. Lisänä on nuotiotuli, nokipannukahvi ja tietysti käristyvä retkimakkara.
Erityisen
mahtava tuoksu on kaadettujen puiden
lastauspaikoilla, varsinkin ennen kun
puut parkattiin eli kuorittiin.
Lapsuudesta
on muistona uuniluudan tuoksu kun kuumasta leivinuunista luudittiin arina
puhtaaksi tuhkasta.
Tietysti on paljon muistoja epämiellyttävistäkin tuoksuista eli hajuista, mutta jääkööt muistelematta tällä kertaa.
Kerttu Miettinen
2021