Ilmassa on hitunen kevättä, mutta yöt
ovat pakkasherran temmellyskenttää. Ihmisten mielessä on huoli: Koska saadaan
sota loppumaan ja milloin päättyvät ainaiset ilmahälytykset.
Poika haluaa viimeinkin ihmisten
ilmoille. Hän ei välitä lainkaan vuorokauden ajasta. Mikä kieltää yöllä
syntymisen? Toisaalta täällä on hyvä olla, mutta nyt haluttaa lähteä tästä
lämpimästä, mutta entistäkin ahtaamaksi käyvästä suojaisesta paikasta.
Poika antaa pari navakkaa sisäpotkua
emonsa vatsaan. Äiti ei tajua pokansa tahtoa, kääntää vaan kylkeä. Kohta seuraa
muutama tiukka survaisu kantapäällä ja äidin haarojen välistä alkaa valua
jotain märkää lakanoille. Nainen ravistaa miehensä hereille:
– Herää, kuuletko herää! Nyt on
lähdettävä!
Ilmavalvonta on havainnut vihollisen
lentokoneita ja hälytyssireenit parahtavat samassa soimaan. Susilauman kaltainen
ulvonta kaikuu ilmoille! Vähitellen se muuttuu uikutukseksi kunnes lakkaa
korvia särkeväksi hiljaisuudeksi. Mies saa jotain vaatteita verhokseen. Hän
auttaa vaimoaan pukeutumisessa ja kiirehtii naapurin ovelle pyytääkseen potkuria
lainaksi.
Täyskuutamon valossa näkyy unisia,
pelokkaita ihmisiä kiirehtimässä pommisuojaan. Tuleva isä ei väliltä
paheksuvista katseista työntäessään huopaan käärittyä vaimoaan vastakkaiseen
suuntaan.
Suokadulla sijaitsevan synnytyslaitoksen
pimennettyjen ikkunoiden raosta karkaa muutama valosäde kadulle. Mies kantaa
kipuilevan vaimonsa sylissään sairaalan portaita ylös. Poika potkii vatsassa ja
vaatii pontevasti ulospääsyä. Lähestyvien lentokoneiden ääni alkaa voimistua.
Pommien räjähtelyt kuuluvat yllättävän kaukana: – Taisivat erehtyä ja pudottaa
lastinsa kaupungin ulkopuolelle, ajattelee tuleva isä laskiessaan vaimonsa sairaalan
sänkyyn kätilöiden huomaan.
Sekavanonnellinen mies poistuu
synnytyslaitokselta kohden kotiaan. Päivällä vierastunnin aikaan hän tietää
onko jo tullut jotain.
Pommit eivät tällä kertaa tipu
kaupunkiin vaan putoilevat kallaveden jäälle. Pohjoisesta alkaa kuulua
hävittäjien ääniä. Omat tulevat ja hyvä niin.
Vielä syntymätön poika protestoi
voimallisesti kunnes pääsee vapauteen. Kätilöt pesevät, punnitsevat ja
mittaavat ja antavat kapaloidun käärön äidille. Poika luuli pääsevänsä
vapauteen, mutta huomaa joutuneensa ojasta allikkoon. Kapalo estää kaiken
liikkeen. Hän alkaa protestoida suureen ääneen ja antaa ilmoille kaikua:
Möölyyymääkkeen, möölyyymääkkeen, möölyyymääkkeen…