Helmikuun kuudestoista päivä

                                                                                      

Takana on huonosti nukuttu yö uudessa kodissa, johon olemme mieheni kanssa muuttaneet viikko sitten. Keittiötilan ikkunasta avautuu metsäinen maisema, mäntyjä, joku kuusi ja koivukin, Neulamäki siintelee horisontissa.  Kolmikerroksisen naapuritalon katolla on lunta. Kun istun ruokapöytään, näen ikkunasta vain puita ja taivasta, joka on harmaa, ulkona hiutaloi. Päivä valkenee. Olen uuden edessä. Muutto vanhasta isosta rivitalokodista pienempään kerrostalokotiin on valtava ponnistus. Selviänkö tästä?

Tämä päivä on erityinen. Minusta tuli äiti 40 vuotta sitten vuonna 1983. Miehelleni ja minulle syntyi terve poika. Olimme uuden edessä. Aloimme opetella vanhemmuutta. Silloisen kotimme ikkunasta näkyi metsää ja Kallavettä, Laivonsaari näkyi hyvin, oli paljon lunta. Asuimme Taivaanpankolla. Maisema oli avara. Olimme kolmikymppisiä, elämä oli edessä.

Helmikuussa vuonna 1993 pakkaset paukkuivat, aamulla pakkasta oli 18 astetta. Päivällä aurinko paistoi ja helmikuinen lumihanki oli valkea. Illalla meillä oli lastenjuhlat. Poika täytti kymmenen vuotta. Meille oli syntynyt toinen poika toukokuussa vuonna 1985 ja tyttö tammikuussa vuonna 1988. Sisarukset saivat osallistua isoveljen juhliin. Olin 40-vuotias, elämässä oli iloa.

Pojasta tuli täysi-ikäinen vanhojentanssien päivänä vuonna 2001. Hän pukeutui frakkiin ja näytti komealta. Pojan rinnalla oli kaunis nuori nainen. Me vanhemmat saimme illalla osallistua tanssiaisiin koululla. Poika tanssitti minua. Olin liikuttunut. Poika oli uuden edessä. Melkein aikuinen.

Helmikuun 16. päivänä vuonna 2018 auringon laskuaikaan taivaanranta oli punainen. Pukeuduimme mieheni kanssa parhaimpiimme, puimme myös lämpimät takit yllemme. Vossikka nouti meidät ja kuljetti meidät Puijonlaakson läpi miehen virkapaikalle keskustaan. Vilkutimme kuin kuninkaalliset ohikulkijoille.  Miehen yli neljäkymmentä vuotta kestänyt virkaura oli päättymässä. Sitä juhlimme kepein ja vähän haikeinkin mielin. Olimme uuden edessä. Maaliskuun alussa me, varsin tuoreet isovanhemmat, olimme eläkeläisiä.

Lähetän pojalle onnittelut perheen WhatsApp-ryhmään. Ovikello soi. Muuttoyrityksen miehet tulevat hakemaan pois 150 punaista muuttolaatikkoa. Yksi vaihe muutossa on ohi.      

 

 Helena Lindgren

16.2.2023


Takaisin tarinoihin