On vuoden 2003 kevät. Kehooni on kutsumatta asettunut joku, joka saa minut levottomaksi. Joku on kehossani oikealla puolella, jonkinlaisena normaalitilasta poikkeavana tuntemuksena. Hiljaisen viikon maanantaina ultraäänitutkimus vahvistaa, että maksassani on ” tarkkarajainen, keskellä osin niukkakaikuisempi muutos”. Minulle suositellaan jatkotutkimuksia; CT/MRI.
Olen peloissani,
paniikissa. Minulla on varmaan maksasyöpä! Viikko muuttuu todelliseksi
piinaviikoksi. Odotan pääsyä magneettitutkimukseen. Joku pyörii
ajatuksissani päivin ja öin, olen noidankehässä. Joku itkettää minua. En halua
vielä kuolla. Minun lapseni tarvitsevat vielä minua.
Mies lohduttaa minua. Ystävä lähettää myötätuntoisen viestin
ja Maaria Leinosen runon:
Tähän juuri tähän aurinkopälveen haluaisin istuttaa sinut,
joka sanot: Olen niin uupunut. Peloissani. Yksin. Olen aivan lopussa.
Tässä istuisin viereesi, kuuntelisin sinua, sinä lintuja,
veden helinää, puiden lempeää puhetta. Tässä luonto meitä hoitaisi. Elämä
armahtaisi. Rakastaisi.
Menen magneettikuvaukseen pääsiäisen jälkeisenä arkipäivänä.
Joku lennättää perhosia vatsassani, kostuttaa käteni ja vapisuttaa
minua. Asetun makuulle
magneettikuvauslaitteeseen. Valitsen kuulosuojaimiini musiikiksi Tomaso
Albinonin Adagion.
Kun sortuu kaikki, kaikki tää
Sortuu häviää
Jää hiljaisuus
Ja hauta uus
Ja avaruus. (Jarkko Ahola)
Äänekäs tutkimuslaite tarkastelee kehossani olevaa jotakuta
yli puoli tuntia. Tutkimuksen jälkeen radiologi selittää rauhallisesti,
että maksassani on oikeassa lohkossa tarkasti rajautuva pesäkemuutos. Pesäke on
matalasignaalinen ja erittäin kirkassignaalinen ja ”tehostaa varjoaineella
hemangiomalle tyypillisesti reunalta keskelle päin”. Hemangioma hepatis lob.dex. Muita pesäkkeitä
kehossani ei ole. Varmistan vielä, että pesäke ei ole syöpää. Kiitän ystävällistä
radiologia. Pelon taakka putoaa harteiltani.
Pelko pois, menen
päin sen seiniä ja halkeamista valo paljastuu. Pelko pois, pelko pois, ilman
verkkoa ja valjaita minä kaadun, kaadun kohti valoa. Pelko pois, pelko pois. (Tuure Kilpeläinen)
Joku on edelleen kehossani.
Helena Lindgren
25.10.2022