- Voe tokkiisa Helmi. Suathan sinä kuvvaan männä. En vuan
tiijä mistä myö suahaan raha siihen.
- Opettaja sano, että luokan paras oppilas suap kuvan
itelleen ilimaseks. Minä oon suana hyvät numerot kaekista kokkeista. Opettaja
sano, että minulla on kaanis laaluiännii.
- Teijän opettaja on kyllä hyvä immeinen. Se antaa köyhännii
lapselle hyvät numerot. Minulla eijjou lähettee opettajalle kermoo tae voeta tae
muutakkaa, eij koprallistakaan. Jokos sinä Helmi saet käsjtyös valimiiks?
- Tarkotatteko työ sitä kampalaakkua?
- Sitä justiisa.
- Se alakaa olla viimeistä pistoa vailla valamis. Seuraavaks
tehhään hantuukit.
- Sinä se out aena olluna käsistäämpiäsövä! Outko muistana
illalla laettoo kiittimet iltarukkookseen?
- Oun tok. Joka ilta oun lukenna näen: Levolle laske,
Luojani, armias ole suojani! Jos sijaltain en nousisi, taivaaseen ota tykösi!
- Rukkoos onnii tarpeen levottomassa mualimassa. Tijjä miten
meijän Suomen käyp ku keisarj joutu luopumaan vallasta mualiskuussa.
Henriikan ja Helmin keskustelu on käyty syksyllä 1917.
Henriikka oli syntynyt 15.11.1866, Helmi 24.2.1907.
Henriikka oli ennen Helmin syntymää ollut piikana isossa
leppävirtalaisessa talossa ja tullut raskaaksi talon isännälle. Hän oli joutunut
lähtemään talosta. Hän etsi syksyisin pestuumarkkinoilla itselleen uutta
palveluspaikkaa seuraavaksi vuodeksi.
Helmi kävi neljä luokkaa Sarkamäen kansakoulua, joka oli
perustettu vuonna 1899.
Venäjän keisari Nikolai II luopui vallastaan 15.3.1917. Suomi
itsenäistyi 6.12.1917.
Helmi oli 28.7.1931 syntyneen äitini Sirkan äiti.
Helena Lindgren
27.2.2024