Ammattimatrikkeliin olen vuodesta 1982 alkaen merkinnyt harrastuksekseni
ruuanvalmistuksen. Alkusysäyksenä harrastukselle saattoi olla koululaisten ruuanvalmistuskurssi
1960-luvun alkupuolella Varkaudessa Könönpellon kansakoululla. Leivoimme
kauraneliöitä, joiden valmistus oli yksinkertaista. Valmis leivonnainen oli
herkku, rasvainen ja makea.
Kun perhe kasvoi viisihenkiseksi, valmistin ruokaa parikymmentä
vuotta seitsemänä päivänä viikossa. Välillä rakkaudella, välillä
velvollisuudesta.
Lapsuuden kodissani oli yksi keittokirja, Kotiruoka, vuoden
1956 painoksena. Minulla on noin kuusikymmentä keittokirjaa ja melkoinen määrä
ruokalehtiä ja lehdistä leikattuja ruokaohjeita. Harrastan niiden selaamista ja
joskus käytän ohjeita. Maukasta mutkattomasti-keittokirjassa on keittiömestari
Jaakko Kolmosen 26.10.74 päiväämä omistuskirjoitus minulle! ” Laita ruokaa edelleen
huolella ja rakkaudella.”
Kukaan ei rakasta
vilpittömämmin kuin hän, joka rakastaa ruokaa. (G.B.Shaw)
Hyllyssäni on
Lakimiehen keittokirjat; Juristi liemessä ja Juristi veitsen terällä. Olen
perinyt isotätini jouluna 1945 saaman Keittotaito-kirjan seitsemännen
painoksen. Sen alkulauseessa todetaan seuraavaa: Viime vuosina on ruokatalouden
alalla tullut paljon uusia ruoka-aineita kauppoihin. Tällaisia ovat esim. vihannessikuri,
paprikahedelmät, munahedelmät ym. Mikä on munahedelmä? Munakoiso tietysti. Niitä
saa nykyään lähikaupasta.
Uusien ruoka-aineiden tulo kauppoihin on jatkunut. Vuonna
1971 ostin, talouskoulun opettajan suosituksesta, ensimmäisen kerran yhden kiivin
Helsingistä Kalevankadun Siirtomaatavarakaupasta. Se oli kallis, maksoi viisi
markkaa! Ja oli kova kuin kivi. Avokadoihin tutustuin vuoden 1990 tienoilla. Kasvisjauhispyörykät
ovat jo tulleet tutuiksi nekin.
Lähes viisikymmentä vuotta sitten oli muodikasta tehdä
lämpimiä voileipiä. Pala paahtoleipää, päälle tomaattisardiinia, tomaattia,
juustoa ja leipä Acosta-merkkiseen, DDR:ssä valmistettuun alumiinigrilliin. Palanpainikkeeksi
ehkä lasillinen Egri Bikaveria.
Ruokapäiväkirjoistani luen, että olen välillä kirjannut
huolellisesti vieraat, ajat ja ruokatarjoilun. Osa vieraista on ollut vain
kahvivieraita, joille olen tarjonnut suolaista ja makeaa. Lounas- tai
päivällisvieraille olen tarjonnut alku- ja pääruuan sekä jälkiruuan. Pian esikoisen
syntymän jälkeen helmikuussa 1983 olen kirjoittanut: ruokatalous on muuttunut
arkisiksi kotiruuiksi, jotka valmistuvat mutkattomasti uunissa tai muuten
nopeasti. Sellaista se on taas nykyään, kahden eläkeläisen taloudessa. Otan
esille Valion julkaiseman Meillä kokataan-kirjasen ja valitsen sieltä jotain
helppoa ja maukasta. Tai sitten googlaan kännykästä mielessä olevan ruokalajin
ohjeen.
Onnea ovat ne hetket, kun perhe on koossa, lapset, puolisot,
lapsenlapset. Saan ottaa käyttöön yhdeksän litran kattilan! Arjen ilo on käydä ostamassa
hallista Hiltuselta tuoretta kalaa ja kesällä torilta Myllyseltä tuoreita
vihanneksia.
Ravinnon tuoreus on keittotaidon sielu. Hyvä kokki, joka
ylpeilee työstään, kuluttaa yhtä paljon aikaa ruuan ostamiseen kuin sen
valmistamiseenkin. (Lin Jutang)
Helena Lindgren
15.3.2022