Torstai-iltana nousen mieheni kanssa portaat Kuopion Musiikkikeskuksen lämpiöön kausikonsertin väliajalla. Lämpiöstä kuuluu iloinen puheensorina. Huomaan herra A:n. Hän lähestyy meitä, tervehdimme. Jäämme juttelemaan. Olemme yhtä mieltä siitä, että konsertin avajaisteos, György Ligetin Concert Romanese oli helposti kuunneltava, eloisasti soitettu teos. Orkesteri oli soittanut kansanmusiikkiaihiot rytmikkäästi.
Jatkamme kolmisin keskustelua henkilökohtaisista kuulumisista. Keskustelu kääntyy kunkin terveystilanteen päivittämiseen. A kertoo sairastumisestaan koronaan juuri ennen joulua. Sen vuoksi A oli viettänyt joulun kahdestaan vaimonsa kanssa. Joulunpyhinä A oli kaikessa rauhassa jatkanut tyytyväisenä ammatillisten muistelmiensa kirjoittamista.
Siirrymme yhtä matkaa saliin kuuntelemaan Ihmeiden aika - konsertin jälkimmäistä osaa. Toivotamme toisillemme hyvää jatkoa ja pyydän A:ta kertomaan terveisiä vaimolle.
Maanantaina aamupäivällä istun autossa mieheni vieressä. Matkapuhelimestani kuuluu saapuneen tekstiviestin hälytysääni. Katson puhelintani. Viesti on tullut kollegalta, joka ilmoittaa, että A on kuollut. A oli saanut torstai-iltana vaikean aivoverenkiertokohtauksen, toimitettu sairaalaan, jossa oli kuollut lauantaiaamuna.
Luen viestin miehelleni, olemme mykistyneitä. Vastaan viestiin, että tapasimme A:n hyvävoimaisena torstaina konsertissa.
Maanantain ja tiistain välisenä yönä näen unta. Unessa tapaan ensin A:n entisen työtoverin ja sitten A:n kotitalossa 1980-luvulla asuneen henkilön. Kerron heille A:n kuolemasta.
Keskiviikkoaamuna mies kirjoittaa kalligrafialla adressin A:n omaisille. Aurinko paistaa kirkkaasti. Kävelen postittamaan adressin. Virkailija laittaa kuoreen kaksi postimerkkiä, joissa on valkoinen kallan kukka.
Adressissa on värssy:
kutsuttu on pois
niin paljon tekemistä
täällä vielä ollut ois. (Ulla Kamppinen)
Herra A:n kirjoitussarja työstään kuudella
vuosikymmenellä jäi kesken.
Helena Lindgren
4.4.2023