4. kesäkuu 1939.
Kolea aamu. Onneksi ei sada. Ihan piti laittaa röijy päälle kun menin navettaan. Kovasti hytisytti. Lahja ja Liisa mölysivät täysiä tissijään ja lehmän kyljet lämmittivät mukavasti.
Ville meni ennen kuutta aamuvuoroon rullatehtaalle. Vähän palasta otettiin kumpikin. Suolasärki leivän päällä maistui maitolasillisen höysteenä.
Alivuokralais-Siirin poika Risto jäi nukkumaan kun lähdin navettaan. Poika on kova lypsetyn perään ja sitä se saa leipäkakun kanssa herättyään. Aino ja Osmo katsovat Riston perään jos en kerkiä niiden lähtöön, mutta mikä hätä nelivuotiaalla on vaikka joutuu olemaan vähän aikaa itsekseen.
Alma, Oiva, Aune ja Otto heräilivät siihen kun läksin navettaan. Töihinsä menivät ennen kuin olisivat saaneet lypsylämmintä maitoa. Mahtoikohan niille olla vielä suolasärkiä leivän höysteeksi? Ainakin ruisleipää, voita ja maitoa kaferista löytyy. Mitä minä suotta? Aikuiset ihmiset! Jos eivät osaa ottaa palasta, niin olkoot nälässä.
Onhan tämä asuminen ahdasta tällä porukalla. Huone ja keittiö! Löytyy hädin tuskin petipaikka itse kullekin. Sitten vielä ovat nämä maalaissukulaiset. Ne tulevat kysymättä ja saattavat olla useammankin yön.
Ville tuli neljältä töistä. Olisin keittänyt potaattivelliä! Ei onnistunut koska pottulaarista ryömivät idut melkein kellarin ovelle asti. Pitänee hankkia possu! Oiva saa polkupyörällä käyvä Airakselassa. Pitää kirjoittaa olisiko emakko porsinut. Keitin padallisen ruispuuroa. Sitä passaa työntää mahantäytteeksi voinokareen ja maidon kanssa.
On se kumma kun Ville ei kuuntele mitä minä puhun. Se rupeaa ruuanjälkeen lukemaan ääneen raamattua. Paavalin sana tuntuu olevan mieluinen. Minä olen yrittänyt vaikka miten monta kertaa, että saisin sanoa asiani.
Muuten se on oikein hyvä mies. Tuo tilipussiin nykäisemättömänä kotiin eikä käy viinakaupassa tai kapakoissa. Ei kai se paha ole jos lukee raamattua ja virsiä veisaa. Mutta saisi se sentään joskus kuunnella. Minä otin itseeni! Ryhdyin toimeen ja aloin järjestää näitä meidän asumisoloja.
Tänään Ville ei ruvennut ruuan jälkeen lukemaan raamattua. Se jätti Paavalin rauhaan ja meni alapihalle navetan viereen kuokkimaan pottumaata.
Onneksi kerkisin hätiin ja pääsin sanomaan sille, että mitä sinä nyt. Siihen ei kannata istuttaa pottuja! Ne eivät millään kerkiä mukuloiksi. Ensisiivikolla tähän aletaan rakentaa meille lisähuoneita.
Minä tilasin Tiihosen Maurilta piirustukset ja sain pankista lainan. Tähän Tasavallankadulle tulee mökin tilalle kunnon talo. Mauri on hommannut rakentajaporukan.
Siihen ei Ville paljon sanonut. Poltteli piipuissaan Jymyä ja ensin se vilkaisi multavaa maata ja sitten huokasi, että eihän siinä sitten mitään. Passaahan ne potut laittaa kasvaman johonkin muuhun paikkaan.
Keijo Karhunen
26.2.2022
Takaisin tarinoihin