Iivarin yksinpuhelu

Minä en mihinkään kouluun lähe, aikuinen mies. Vaikka Janne lähtiki. En ruppee pitkiä matkoja ryöjääntymmään enkä kortteerissa toesten nurkissa nujuammaan. Neljä vuotta olin koulussa ja ossoon jo ihan kaiken mitä tarvihtoo. Ukko-Juho opetti minulle puukolla vuolemista, kun olin pieni nallikainen, vaikka Saara-muori kielsi puukkoa antamasta. Isä-Emil antoi opetella kirveen ja sahan käöttöö, kun äeti  ei nähny. Huomenna männään isäukon kanssa kirkon tapulia korjoomaan. Haotuumaan puolelta on vesi piässy pilloomaan muutaman hirren. Pittää kengittää kuulemma kolome hirskertuuta. Isähän tuo sano, että alan olla jo tolokun kirvesmies, noppee ja tarkka. Minulle on luvattu palkkooki 1 mk päevältä.  Äeti vaan jaksaa jankuttaa, että mänisit sinnäe sinne Kajjaaniin oppikouluun ja sitten Helssinkiin Jannen perässä. Minä sanon sille, että teällä riittää minulle töetä. Isä on ainut kirvesmies näellä Paltaniemen rannoella eikä sekkään kaovaa jaksa, kun sillä on niin huonot polovet.

Siinä Jannen kirjeessä se kerto, että siellä Helsingissä on ollu raohattomuuksia nuihen evuskuntavaalien jälkeen. Ruokoo ei meinaa soaha oikkeen mistää, kun koko moalima sottii. Tiällä on ruoka riittänny, kun omasta pellosta soapi ottoo. Äeti ja muutki emännät ossoo tehä hyvvee ruokoo, leipee ja kukkoo ja pottumaetoo. Ja ossoo se Lanterin Katriki jo leipoo hyvvee pulloo, vaekka on vielä ihan pentu.

Nyt minä lähen hakemaan Lanterin Aakustia. Männään Pappilanniemeen uimaan. Hilta ja Elsa tulloovat mukkaan näyttämään sen uuven luukuopan, minkä ne oli löytäny yhtenä päivänä sieltä moanjäristyksessä sortuneelta haotuumoalta. Tullookohan se Katrihi? Mitenköhän niitä luita nousoo sieltä aina lissee ? Vaikka siitä onnettomuuvesta on aikoo monta sattoo vuotta.

 

Ukko-Juho, Iivarin ukki

Saara-muori, Iivarin mummo

Emil, Iivarin isä

Iivarin äeti oli Maria

Janne (Johannes) Karvonen oli Iivarin isoveli, joka opiskeli oikeustiedettä Helsingissä

Aakusti, Hilda, Elsa ja Katri olivat läheisen Lanterin tilan lapsia.

Katrista tuli Iivarin vaimo v. 1922 eli kuuden vuoden kuluttua


Riitta Kärkkäinen
2024


Takaisin tarinoihin