Ikimuistoisia jouluja

Jouluilta oli jännittävä. Tontut koputtelivat jo alkuillasta ikkunoihin. Jouluaterian jälkeen luettiin evankeliumi, laulettiin Enkeli taivaan ja muutama joululaulu. Joulupukki toi jo iltapäivällä veljelle koiran pennun, illalla meille tytöille nuket Laila ja Leila, joilla oli äidin hiuksista tukat sekä tätien neulomia kintaita, sukkia, villatakkeja. Erityinen lahja minulle  oli vieterillä vedettävä kilpikonna.

Aamulla aikaisin nousimme joulukirkkoon. Olin ehkä kuusivuotias, kun pääsin siskon, veljen, Irma- tädin, äidin ja isäni kanssa joulukirkkoon. Isä ohjasti Lotta-hevosta ja me muut pakkauduimme vällyjen alle isoon korjarekeen. Minä istuin laitimmaisena ajotien puolella, lunta tuiskutti rekeen ja kasvoilleni asti, varsinkin, kun joku innokas ajaja halusi ohittaa meidät. Naapurin reki porhalsi ohitsemme, ilmassa oli kilpa-ajon tuntua. Kirkko täyttyi, väkeä riitti ja minulta taisi uni viedä osan seremoniasta.

Lumesta ei ollut tietoakaan noin 40 vuotta sitten, kun osallistuin Jordaniassa, Ammanissa, suomalaisten lähetystyöntekijöiden kanssa protestanttisten kirkkojen yhteiseen joulujumalanpalvelukseen. Ennen kirkkoa kokoonnuimme lähettiperheen luokse jouluaterialle. Muutamia suomalaisia, norjalaisia ja ruotsalaisia oli myös kutsuttu tapaamiseen, silla pohjoiskarjalainen lähettiperhe vietti samalla myös läksiäisiä. Koko joukolla ajoimme läpi pimeän ja sateisen kaupungin erääseen kirkkoon, jonne lisäksi saapui myös englantilaisia ja saksalaisia osanottajia.

Kirkossa jokainen pappi puhui lyhyesti joulun sanomasta ja luki rukouksen. Puheosuuden jälkeen koko seurakunta kävi ehtoollisella. Perinteinen Enkeli taivaan laulettiin englannin kielellä

Mieleenpainuvinta oli englantilaisen papin arabiaksi viittomakielellä tulkkaama koko juhlan ohjelma. Hänen edessään, kunniapaikalla istuivat Ammanin länsipuolella sijaitsevan kauniin, vanhan Salt-nimisen kaupungin vammaiskodin asukkaat. Englantilaiset rahoittivat ja ylläpitivät tuota laitosta.

Tuntui, että juuri tuosta vammaisten läsnäolosta joulun sanoma tuli todeksi ja lähelle.

Tuo vammaisten ryhmä ja työlleen antautunut pappi toivat Bethlehemin joulun luoksemme.

Kirkosta ulos tultuamme totesimme poliisivartion suojaavan kulkuamme sateessa. Vammaiskodin asukkaat lähtivät pikkubussilla kohti Saltia ja me suomalaiset papin autolla Ammanin keskustaan.

 

Arja Tikkanen
24.11.2024


Takaisin tarinoihin