– Levolle lasken Luojani/ Armias ole suojani/ Jos sijaltain en nousisi/ Taivaaseen ota luoksesi/ Aamen.
– Joko sinä haluaisit tulla?
– En nyt, kun kesä on tulossa.
– Syksyllä halusit.
– Niin – syksyt ovat masentavia, ja olin sairas ja väsynyt.
– Toivoit jo pääseväsi pois.
– Niin toivoin, mutta sinä autoit eteenpäin. Hyvinhän minä sitten selvisinkin.
– Nyt alat jo olla kunnossa. Laulelit taas sitä ”Oi kiitos sa Luojani armollinenn…”
– Niin, tänään oli kaunis päivä ja jaksoin jo kävellä lenkin ulkona. Seuraatko sinä aina minua?
– En ihan aina. Olen antanut sinulle vapaan tahdon ja luotan, että selviät. Jos tarvitset apuani, pyydät sitä.
– Aika usein tarvitsen, nytkin minulla on sinulle vielä se jokailtainen pyyntö, että varjelisit kaikkia rakkaitani ja heidän rakkaitaan, ja pitäisit heistäkin huolta.
– Heillä on omat suojelusenkelinsä niin kuin sinullakin. Voit nukkua rauhassa.
– Kiitos!
24.2.2023
Aino Tapaninen
Takaisin tarinoihin