 |
Irma Edit Tikkanen 27.7.1915-26.6.1987 |
Isäsi julkaisi Savon Sanomissa etusivulla äitisi kuolinilmoituksen 5.12.1922.”Murheella ilmoitan, että rakas vaimoni ja hellä lasten äiti Hilja Maria Tikkanen (o.s. Korhonen) kuoli pitkällisen hivuttavan taudin murtamana Pielaveden Pajumäellä 1.2.-22 28 v 7kk ja 4 p ikäisenä. Jätti suremaan paitsi minua,2 lasta, isän, äidin, veljen ja siskot. Irma, Onni ja Kalle Tikkanen.”
Äitisi kuoli siis nuorena, jäit isäsi ja veljesi kanssa kotiisi Antikkalaan. Isäsi oli jonkin aikaa veljensä Villen kanssa Amerikassa, nähtävästi metsätöissä, mutta ei viihtynyt siellä ja tuli kotiin. Pian menetit vielä toisen rakkaan perheenjäsenen. Veljesi Onni lähti rintamalle, mutta kaatui Rukajärvellä 30.1.1942.Onni ei koskaan tullut kotiin, hänet siunattiin kentälle jääneenä. Isasi murtui surusta ja sairasteli paljon.
Sinä otit ohjat Antikkalassa, hoidit taloa ja isääsi. Pilkoit polttopuut, lämmitit talon, laitoit ruoan ja huolehdit isäsi lääkkeistä. Mutta usein katsoit maantien suuntaan. Autoja kulki entistä useammin myös kylätietä. Odotit ja isäsi odotti-veljeä. Jospa sittenkin ihme tapahtuisi ja Onni astuisi tuosta tuvan ovesta!
Maaliskuussa v.1956 oli lunta paljon, vaikka jo kevättä odotettiin. Yöllä 2.3. olimme nukkumassa, kun koputit hädissäsi ikkunaan. Kutsuit isääni, joka ampaisi sängystä ja arvasi, mistä oli kyse. Lähditte juosten Antikkalaan, Kalle-isäsi teki kuolemaa ja isäni saattoi vain todeta hänen kuolleen. Sinä jäit yksin. Isäsi haudattiin äitisi viereen. Onni-veljesi muistolaatta on sankarivainajien rivistössä
Olit paljon meillä serkkusi, siis isäni perheen ja mummoni luona. Juhlapäivät vietimme yhdessä. Autoit syystöissä, olit ahkerasti mummon apuna kankaankudonnassa. Mutta sinä olit vammainen! Kärsit lonkkaviasta ja olit satuttanut silmäsi tapaturmaisesti. Olit sinnikäs selviytyjä! Pienikokoinen, mutta rohkea ja itsepäinen. Sanoimme sinua Irma-tädiksi. Kun kävelin koulusta kotiin, saatoin piipahtaa luonasi, silitin Nopo-kissaasi, rakasta ystävääsi ja ihailin ikkunalaudoilla kasvavia, hehkuvanpunaisia gloksinioitasi. Tupa oli siisti, uunin yhteydessä oli hella ja vanhaa pirtin pöytää reunustivat penkit.
Eräänä talvipäivänä kävelin koulusta kotiin kylätietä. Ihmettelin, kun tuntematon mies tuli talostasi. Ajattelin hänen olevan kulkukauppiaan. Mies käveli minua vastaan, hänen katseensa oli ilkeä. Menin kotiin ja siellähän sinä Irma olitkin matonkuteita leikkaamassa. En ehtinyt puhua mitään, kun naapurin Ville, sukulaisesi, tuli hätääntyneenä soittamaan poliisille. Hänen poikansa olivat kävelleet ennen minua ja nähneet vieraan miehen menevän taloosi. Poliisi sai rahasi varastaneen miehen kiinni, hän sai tuomion ja hänen nimensä julkaistiin Savon Sanomissa. Olisit saanut kunnalta asunnon, mutta et huolinut. ”Oma koti kullan kallis”, ajattelit. Joskus vieläkin näen unta tuosta tuvasta kauniine kukkineen.
Alkukesästä1987 olimme luonasi hoitokodissa. Olit antanut periksi sairaudelle. Kampasimme paksua, mustaa tukkaasi, tarjosimme lasin vettä. Et jaksanut enää.
Pääsit isäsi ja äitisi viereen.
Arja Tikkanen 3.29.9.2024
 |
| Kalle Tikkanen 13.10.1886-2.3.1956 |
 |
| Kalle Tikkanen (oikealla) Wyomingissa Hannassa USA:ssa joskus 1930-luvulla |
 |
| Evert Tikkanen 25.1.1890-21.1.1951 |
*Kalle Tikkanen 13.10.1886-2.3.1956
*Evert Tikkanen 25.1.1890-21.1.1951
*Hilja Maria Tikkanen, o.s. Korhonen 27.4.1894-1.12.1922