Antti Paavonpoika Tolkki (1795-1846) ja Beata Tokki
(1798-1873)
Heikki Antinpoika Tolkki (1834-1905) ja Brita os. Nukari (1834-1907), vihitty 1858
Ko mie olin viientoista, ni miulle ei tult mieleenkää, että joku vois olla miusta kiinnostunu joskus yli saan vuuen piästä. Mutta ko sie Sirpa nyt halluut kaiken selvittää, ni mie muistelen millasta meillä sillon ol, ku mie olin siuikäne.
Katoha sie, vuonna kaheksantoistasattaa yheksän kymmäntä myö
asutaa Rinnetolkissa. Myö ollaan asuttu siinä koko miun elämän ajan ja jo
ainaki vanha Antti, tiä Poavonpoika ja häne vaimosa Peata, ovat tiällä asuneet.
Nyt hyö on jo kuolleet, Peatakkii jo ennen miun syntymäin.
Mutta meitä assuu tiällä meijä perreen lisäks Juakko-setä ja
häne perreesä eli vaimosa Helena ja kaksi tyttölasta ja yksi poika. Muut on jo
muualle muuttaneet. Ja sitte on vielä Mari-tät. Hiä on vähä sairaaloine.
Tiä talo on Ahvenjärvelle laskevan mäin rinteessä iha nimesä
mukkaa. Pihalta näkkyy järveseläl ja Sikiöniemee asti. Eihä se suur järvi
sunkaa uokkaa. Ja meijä peltoi laskee sinne järvee kohti kolme sarkaa. Niissä
myö viljellää kauraa ja ruista. Ne on hyvät sarat, kun ves ei niissä seiso. Ne
suahaan aikasin kevväällä kynnettyy ja muokattuu. Niihe suahaa hyvät kuhilaat
eikä niitäkää pääse vessatteet märättämmää. Heinäpellot on tuolla tuvan takana
mehän puolella. Pihasaralla kasvaa potaatti ja lanttu. Naiset kasvattaa hernettä,
porkkanaa ja tillii ja jottai kukkiiki siinä reunassa.
Tuossa likellä noapurloissa assuut Poavilaiset, Raniset ja
Hyväriset ja tuolla Sikiösaares, Saikkoseniemes assuut Saikkoset, Pullit ja
Sihvoset. Heil kaikil on miuikäsii poikii ja tyttölöitä. Myö kesäiltasi
souvellaa ja kuletaa kalalla ja muute vaa. Joskus lauantai-iltasi myö männää Pitkäjärvel
tai Valkeelahel, ko sinne kerrääntyy kuokkaniemeläisii. Ainaki Pitkäse myllyltä
ja Kekaraise ja Mustose taloist tulloo väkkee.
Ja kalastuksesta vielä. Ahventa tulloo ja haokee. Talvella
otetaa matikoitakii, sillo pietää verkkoja jiän alla. Jiätä tarvitaa maion
jäähytyksee kesällä. Niitä nostetaa kevättalvella hevospelillä isona palona ja
viiää sahanpuruje alle suojaan.
Hevosiiha meillä on usseempii. Aina on ainakii yks tamma
varsonee ja kaks työhevosta. Mie saan serkkupoikiin kanssa opettaa nuorii
hevosii ajolle. Navetassa on joskus kymmenäkkii lypsettävvää, vasikoita ja
sikoja, lampaitakkii on ylleesä. Teuraaks tätä pientä karjaa kasvatettaa. Ko
miehet talvella lähtööt mehtätöihi, ni syövät oamulla paistii ja piiraita ja
illalla toas paistii ja piiraita. Lihhaa pittää olla paljo. Ens talvena miekii
saan oman leimuun. Isä on luvant, että saan sitte vähä rahhaakii.
Rippikouluu mie lähen elokorjuu jälkee Juakkimaa. Mie asun
siel kortteeris Rekina-tätil luona sen kaks viikkoo. Sit kevväällä toiset kaks
viikkoo ja juhannuksena pääsen ehtoolliselle. Kesällä saan sit männä
tanssiloihe. Nyt pittää vielä käyä kahest
kinkerissä. Lukkee mie en hyvi ossaa, mutta ulkoo muistan käskyt selityksinee,
isämeität ja virret.
Oon kuullu, että rakentaavat rattaa Viipurista Sortavallaa.
Taitaa männä vielä pari vuotta enneko valmistuu. Sit mie mänen sitä katsomaa,
ku höyryllä ajjaat rautakiskoja pitki Kuokkaniemen asemalle. Jos vaikka kerran piäsis sillä ajamaa.
Sirpa Suntioinen
2024