Amerikan mantereella eleli veljekset. Olivat
paksuja poikia kaikkinensa. Heidän talonsa sijaitsi valtatien varrella. Lie
vaikka ollut USA:n kuuluisin mantereen halkaiseva tie. Oli mikä oli, väliäkö
sillä. Veljekset kantoivat valtatien varteen nojatuolit ja istuivat niissä
päivät pitkät vilkuttamassa ohiajaville autoille. Pojat haluavat tuoda iloa ohi
ajaville, näin he sanoivat kansainvälisille TV-yhtiöille kun nousivat maailman maineeseen
vilkuttelun ansiosta. Huvinsa kelläkin
ajattelin.
Minun tehtävänä on katsella autoja. En ole
kuitenkaan ryhtynyt vilkuttelemaan vaikka katson tiukalla hymyttömällä
katseella ohi ajavia. En tiedä olenko feminiini vai maskuliini. Ehkä olen
molempia? Vai sitten lie niitä muusukupuolisia, tiedä häntä ja onko tuilla
oikeastaan mitään väliä. Mä oon mikä oon, ja käyn vaihtelusta.
Yleensä saan seisoa ihan rauhassa työpaikallani.
Toisaalta koskaan ei pidä olla liian varma. Tiedän lajikumppaneilleni tehdyn väkivaltaa,
ihan hirvittää ajatus miten vaarallinen ammatti minulla on. Olikohan se jossain
Pohjanmaalla kun kollegaa ammuttiin haulikolla ja toinen vedettiin nurin
traktorilla. Useita meitä on värjätty spraymaalilla. Tarvitseeko tässä
ihmetellä, ettei meistä hymyä irtoa.
Yleensä katselen autoja eleettömästi. Tämä se on
mukavaa hupia kun saan arvailla mihin noilla on niin kiire. Onko kuljettajan vieruskaveri
oma puoliso vai salarakas? Mitä mahtaa olla pullossa josta kuski hörppii ja
kelle sitä pitää taas kännykällä puhua. Kyllä on vaikka minkälaista kulkijaa
jota saan huvikseni katsella.
Aina välillä isken silmää ohiajaville. Tämä
välähdys saa melkein aina aikaiseksi paniikkijarrutuksen. Se on ihan turhaa!
Olen rekisteröinyt nopeuden ja lähettänyt tiedon eteenpäin. Voi taivas niitä kuljettajien katseita kun he
huomaavat silmäniskuni. Siinä sitä on kauhistusta kerrakseen.
Yleensä valtioin virkamiehet tuovat kuluja
veronmaksajille. Me peltipoliisit olemme hyvin tuottoisia. Valtion kassa kasvaa
huimaa vauhtia ansoistamme. Tämmöisiä viranhaltioita me olemme. Emme tarvitse
kesälomaa emmekä pekkaspäiviä, teemme työtämme sateessa ja pakkasessa. Olisihan
se mukava jos joskus saisimme edes pienen kiitoksen palkaksi.
Keijo Karhunen