Jacob


Kibbutsin ruokasalin vartija 

Jacob, puhumaton 

seuraa tarkkaan, kuinka pyyhit pöytiä 

onko liinat oikein sapattiateriaa varten 

Kauan sitten kävelit räntäsateessa Leningradissa  ,Jacob, 

katkerana, 

olit taistelija vertaansa vailla, kunnon neuvostosotilas Syvärillä, 

sait osuman silmääsi, suomalainen sotilas teki sinusta vammaisen.      

Oliko ampuja naapurin Yrjö vai isäni?    Sinäkö viritit pommin, joka vammautti isäni? 

 

Uskoit oikeuteen  

vammainen, silmäpuoliJacob, lasisilmä juutalainen, enää et kelvannut 

Olit hyvä vaatturi ja sotilas 

et enää tavoittanut neulan silmää 

-Näytä passisi, juutalainen! 

 

Ensi vuonna Jerusalemissa, päätit 

-Näytä passisi, venäläinen! 

 

Sapattiateria loppuu, puheen sorina hiljenee, työsi jatkuu, 

huomenna on uusi päivä 

Istut vaatimattoman kotisi verannalla  

annat auringon lämmittää kasvojasi, 

puraiset mehevää persikkaa, nostat viulun olalle, tapailet säveliä 

”Mustat silmät, yötä tummemmat.” 

Muistat kauniin Natalian…. 

kohotat viinilasin.Lechaim, elämälle!                     


Arja Tikkanen 17.11.2024


Takaisin tarinoihin