Jo lapsena Jenni oli rohkea tyttö. Niin rohkea, että mummolta oli tukka harmaantua jo hänen ollessaan pikku tyttö.
Jennin ollessa melkein kolmen vuoden ikäinen hän julisti hyppäävänsä laiturin päästä veteen. En antanut lupaa, jolloin Jenni sanoi:” Soitetaan isille ja kysytään häneltä.” Ja niin tehtiin. Isänsä sanoi: ”Antaa mennä.”
Näitä uhkarohkeita tekoja jatkui ja jatkui aikuisuuteen asti ja senkin jälkeen. Hänen urheilulajistaan useimmat olivat sellaisia, joissa oli vaaroja tarjolla. Joissakin lajeissa hänen joukkueensa saavutti SM hopeaakin. Sitten kun hänen ilmoittaessaan siirtyvänsä uimahyppäämään koetin varoitella, mutta eihän se auttanut. Siinäkin hän menestyi. Vaihto-oppilaana Amerikassa ollessaan hän pelasi koulunsa jääkiekkojoukkueessa poikien kanssa ollen porukassa ainoa tyttö. Hänen ollessaan jo perheellinen ja äitikin sain tiedon uudesta lajista. Hän oli alkanut harrastaa painonnostoa. Silloin ajattelin ja toivoin tämän loppuvan lyhyeen sillä näitä urheilulajeja hänellä on ollut toista kymmentä vuosien varrella.
Sain pari viikkoa sitten tiedon, että Firman pomo, jossa Jenni on töissä oli haastanut hänet 33 vuotiaan naisen pujottelukilpailuun. Lajiin, jossa Jenni ei ollut kilpailut ja jota hän ei ollut entuudesta harrastanut. Valmentajaksi ja opettajaksi Jennille oli hankittu kuuluisa mies ja nyt viikolla oli kisa. Sain videon kisasta, josta kuului: ”Nyt (v- kirjaimella alkava ruma sana) tulee hienosti ja Pomon voittaa. Illalla on juhlat tiedossa.
Reetta Väänänen
Kevät 2023