lempeät silmäsi
kahvin ja konjakin
yllä
villahuopa
hartioillani
syyshehku
järviruo’oilla
minun
vaimoni, minun rakkaani
minun
muistini, minun kaikkeni
en tule toimeen
en arjessa, en
sairaudessa
en digissä, en
somessa
en netissä, en
verkoilla
en
ilman sinua
-
niin minä sinua rakastan –
jos nyt lähtisin, uisin viimeisillä
voimillani
vaimenevin vedoin
jaksaisin keskelle selkää
vetäisin keuhkot täyteen vettä
kokisin yksin ahdin valtakunnan
et
saisi venettä vesille
olisit
vapaa, olisit irti
saisit
muistot
kyynel poskeltani tuhraa tekstin
muistan
olet luvannut puristaa kättäni
viimeisen matkani alkaessa
-
jään odottamaan sitä
2025