Joulua olen viettänyt aina perheen kanssa. Perheen koko ja osallistujat ovat muuttuneet vuosien mittaan.
Viime vuodet olen ollut lastenlasten kanssa. Aatto on tärkein päivä. Joskus olemme ollet
Puijolla. Viime vuosina on tyttäreni koko joukko tullut aamupäivänä kävellen
minua hakemaan. Sitten mennään hautausmaalle kantaen minulta heille menevät
paketit.
Menemme haudoilta Niiralaan.
Siellä syömme ensin joulusyömiset ja juttelemme. Katselemme
kaihoten uteliaina kuusen alla olevia paketteja. Ne ovat pienentyneet vuosien
mittaan muodostuneet jopa kirjeiksi. Joskus on laulettukin, mutta nykyään
enemmän vain juttelemme. Luetaan kirjoittamani joulukirje. Nyt Matias on
keksinyt, että jokaisen pitäisi pitää jonkinlainen juttu kirjoitelman ja
havainnoiti esineiden tai muuten. Korkeintaan kymmenen minuuttia. Hassua. Olen jo
yrittänyt sitä hahmotella.
Yhteiset aatot ovat olleet koko poikien olemassa olo ajan.
Männistöstä minulla oli pitempi matka. Pyörällä kuljin ja joskus oli paljonkin
lunta.
Eräänä aattona palaisin Männistöön iltamyöhällä ja aukaisin
television. Loiri lauloi
Sydämeeni joulun teen -laulua. Kuulin sen ensi kerran. Oli hieno hetki.
On jouluyö sen hiljaisuutta yksin kuuntelen
ja sanaton on sydämeni kieli
Vain tähdet öistä avaruutta pukee loistaen
Ja ikuisuutta kaipaa avoin mieli
Näin sydämeeni joulun teen ja mieleen hiljaiseen
Taas Jeesuslapsi syntyy uudelleen...
Maija Silmärinen
27.10.2022