Joulukirje 10-vuotiaalle Helenalle

   Helena ja Joulupukki 1962









Kirjoitan sinulle Helena, joka
23.11.1962 täytit 10 vuotta. Joulu on jo niin lähellä, että otsikoin kirjeen joulukirjeeksi. Vaikka minä tiedän nyt, miten elämäsi tulee menemään, en halua paljastaa sitä sinulle. Elämässä eteen tulevia murheita ei kannata etukäteen surra. Iloisista asioista ennättää iloita aikanaan.  
 

Valokuva-albumissani on joulun alla vuonna 1962 otettu valokuva. Se on otettu Varkauden Sokoksen tavaratalossa. Sinä seisot kuvassa Joulupukin vieressä. Valokuva on mustavalkoinen. Muistan sinun ylläsi olleen asun. Sinulla on äidin ompelemat punainen samettihame ja kellertävä paitapusero sekä kaupasta ostettu punakuvioinen villatakki. Kannattaa iloita siitä, että äiti on käsistään kätevä ja ompelee sinulle kauniita vaatteita. Sinulla on iloinen ilme valokuvassa, vaikka valokuvaus on jännittänyt sinua.   


Minä näppäilen tätä kirjettä sinulle tietokoneella. Sinä et ole kuullutkaan tietokoneesta. Sinä kirjoitat lyijykynällä, koulussa musteella ja joskus kuivamustekynälläkin. Olet Könönpellon kansakoulun neljäsluokkalainen, siis opintiesi alussa. Loppuvuodesta syntyneenä voit olla lähes vuotta nuorempi kuin eräät luokkatoverisi. Älä välitä siitä, että alkuvuodesta syntyneet luokkatoverisi ovat sinua taitavampia. Sinulla ei ole edes sisaruksia, jotka opettaisivat sinua. Sinä olet hyvä piirtäjä. Olet saanut palkinnon koulujen henkisissä kilpailuissa. Onneksi olkoon! 


Kirjoittamaan oppii kirjoittamalla. Älä välitä siitä, että kirjoittamisessasi on vielä virheitä. Jos saat joululahjaksi päiväkirjan, kirjoita siihen elämästäsi. Kirjoita mitä kirjoja luet, mitä puuhaat vapaa-ajalla, mitä jännität ja murehdit, mistä iloitset. Vuosikymmenten jälkeen luet mielelläsi kirjoituksiasi. 


Sinulla on hyvä opettaja. Hän on opettanut sinulle ruotsin kielen alkeita. Vieraan kielen oppiminen vaatii uutteraa opiskelua eikä taito kerry ilman työtä. Kielitaidosta tulee olemaan elämässäsi hyötyä.  


Kaikki aikuiset näyttävät silmissäsi vanhoilta. Opettajasi on 33-vuotias, äiti 31-vuotias ja isä 37-vuotias. Äidin vanhemmat ovat sinusta tosi vanhoja, mummi 55-vuotias ja pappa 57-vuotias. Luulet, että aikuiset tietävät kaiken. Eivät he tiedä. Hekin voivat olla epävarmoja.  


Kannattaa painaa mieleesi aikuisten tarinoita heidän omasta elämästään. Sinusta voi tuntua, että he puhuvat ikivanhoista asioista, kuten siitä, mitä tapahtui ennen sotia. Sinun mielestäsi siis kauan, kauan sitten. Toinen maailmansota päättyi kuitenkin vuonna 1945 eli vain seitsemän vuotta ennen syntymääsi. 


Luokkatoverisi Ystäväkirjaan olet kirjoittanut, että aiot tulla isona opettajaksi. Päästäksesi opettajaksi sinun on ensin käytävä oppikoulua ja päästävä ylioppilaaksi. Olen iloinen, että isä ja äiti ovatkin ilmoittaneet opettajallesi, että he toivovat sinun pääsevän keväällä oppikouluun. Nyt sinun kannattaa harjoitella oppikoulun pääsytutkintoon tekemällä tehtäviä Oppikouluun pyrkivän oppaasta. 


Jos pääset oppikouluun tulet huomaamaan, että joidenkin oppilaiden vanhemmat ovat koulutettua väkeä, opettajia, lääkäreitä, insinöörejä. Älä häpeä kuitenkaan omia vanhempiasi, jotka eivät ole voineet opiskella akateemisiin ammatteihin. Runoilija sanoo näin: ”Naapurin tytöltä mallin kysyt, naapurin tytöllä on oma tausta ja olot. Sait toiset perintötekijät, suunnista niiden mukaan, oma lukunsa on jokainen, oma biologiansa, psykologiansa, sosiologiansa kolmiyhteisyys itse kukin.  


Nauti olohuoneen ikkunan joulutähden lämpöisestä valosta lomasi aikana. 


Toivotan sinulle kiltti Helena hyvää joulua! 

Kuopiossa 21.11.2023 

 Helena (71 vuotta 23.11.2023)  




Helena Lindgren


Takaisin tarinoihin