Monologi, Kaisu Lindfors
On vuosi 1898 ja paappani Juho Jaakko on 15 -vuotias. Perhe asuu Kurikan Pitkämönkylässä Perälä-nimisessä talossa, joka on Hoiskalan torppa. Juho on vanhin Iisakki-isän ja Maija Liisa-äidin seitsemästä lapsesta. Juholla on neljä veljeä ja yksi sisar. Yksi veli oli kuollut 2,5 -vuotiaana.
Ompa sopevaa herätä virkiänä alakukesän varhaasehen aamuhun.
Aurinkoki lämmittää, kun porstuasta astuu pihatrapuulle. Räystäspääskyyset on
teheny taas pesänsä navetanpäätyhyn, mutteivät enää lirkuta niin lujaa kun
keväämmällä. Mukava niitä on seurata, kun voorootellen viöövät poikaasille
evästä. Äiteemuoriki jo kolisteloo navetta-askarehillansa. Itikat siä kuuluu
tyytyvääsnä ynähtelövän. Lypsyn jälkäkehen kurmut pääsöö laituumelle luomantöyrähille.
Isäfaari sanoo, jottei sellaasia niittuja ookkaa joka torpas. Luonnonheinää ja
lehtipuita kasvaa aiva itteksensä. Mistähän sinne on eksyny
viinimariapensahiaki. Äitee on pyytäny, jotta niitä siirretääs tuvan vierehen.
Muutoon linnut kerkiää syörä kaikki marijat.
Isä meinas ehtoolla, jotta mun pitää ottaa Iisakki-velii
fölijyhyn ja lähtiä heti aamusta tarkastamahan onko töyrän airat kunnos, jottei
itikat pääse airanraosta. Samalla
reisulla voitaas kokeella siirtää joku mariapuska pihahan äireen mieliksi.
Isä sanoo, jotta nämä meirän maat on lanttalaureehinsa hyviä
vilijelysmaita. Pellot on hietamultaasia. Perunat ja naurihit kasvaa komiaksi.
Isäfaari on opettanu mulle palio asioota, oonhan mä vanhin poika ja jäämäs sitä
mukaa tähän isännäksi. Isä tuumas, jotta me voitaas lähivuosina saara torppa omihin
nimihin, jos asiat etenöö hyvin valtiopäivillä. Se oliski erikoosta. Saappa
havaata, kuinka tuos käyrähän.
Mutta mitä mä tällääsiä aamutuimihin ajattelen. Justihin oon
vasta ripille pääsny. Siihen on viä monta vuotta kun oon isäntä. Ny saan jo
kumminkii luvan kans käyrä nurkkahypyys. Äitee on yrittäny opettaa jenkkaa ja
polokkaa. Vähä se on viä kankiaa, mutta oon mä jo tohtinu tuttuja flikkoja
tanssittaa.
Jospa sieltä aikanansa löytyys joku sopeva, josta saisin
emännän. Kun oon isäntä, vanhukset sais asua pikkutuvas. Kyllä mä niistä huolen
pirän. Ne vois hoitaa meirän mukuloota ja olla niille muutenki hupulaasna. Äitee on ainaki viä triksevä
muori, jospa se pysyys sellaasna kauan.
Ehtooksi lämmitetähänki meirän isoo savusauna. Sinne tuloo
taas koko kylän väki. Taitaa olla Viertolaasten vooro lämmittää. Tarvitahan
monta sylyystä puita ja monta tiimaa lämmittämistä. Saunasta leviää mukavat
savuuset hajut. Miehet saattaa jonku ryypyn ottaa ja sitte niitä alakaa
laulattaa. Naiset ei siitä oikeen tykkää, mutta joskus neki innostuu
laulamahan. Jospa ehtoolla olis johonaki nurkkahypyt. Sinne kelepaas mennä
saunapuhtahana vähä hyppelemähän.
Jaaha, pitää mennä kattomahan joko Iisakki olis heränny ja
syöny aamuvellinsä, niin päästääs tarkastamahan airat.
Sopeva= mukava, sopiva
Traput=
portaat
Luoma=
puro, pieni joki
Följys= mukana Itikka,
kurmu= lehmä
Töyrä=
rantatörmä, jokiranta, jyrkänne
Lanttalaureehinsa= kauttaaltaan
Hypyt,
hypellä= tanssit, tanssia
Triksevä=reipas
Hupulaanen= seuralainen
Sylyys= sylillinen
Vooro= vuoro
Tiima= tunti