Kaalikeittoon liittyy minulla monenlaisia muistoja. Pidän sen mausta, mutta lapseni eivät oppineet sitä syömään, joten sen valmistaminen kotona on tainnut jäädä aika harvinaiseksi, Mutta kun kävin katsomassa iäkästä äitiäni Pohjois-Suomessa keitin aina ensimmäisenä päivänä kattilallisen kaalikeittoa ja söimme sitä useana päivänä. Maku vain parani lämmitettäessä ja meille kaalikeitto maistui juttelun lomassa.
Kouluajoilta on sitten aivan toisenlaisia muistoja. Pienellä kyläkoulullamme oli kaksi luokkahuonetta. Alaluokassa koulua kävivät ykkös-, kakkos- ja kolmasluokkalaiset. Yläluokassa neljäs-, viides- , kuudes- ja seitsemäsluokkalaiset. Erään perheen lapset eivät olleet oppineet syömään kaalikeittoa. Koulumme keittäjä Lilja Virta ajatteli kuitenkin, että kaikkien on pakko syödä koulussa tarjottava ruoka. Kaikki kyseisen perheen lapset itkivät aina kaalikeittopäivänä keittolautasensa ääressä. Taisi keittoon sekoittua kyyneleitä ja räkääkin. Mutta Lilja ei antanut periksi. Varpuluuta kädessään hän valvoi vuorotellen luokkien ovella, että lautaset tyhjenivät. En muista, että opettajat olisivat puuttuneet tilanteeseen mitenkään. Mitähän nykyään sanottaisiin tuollaisesta pedagokiikasta?
Kaalin maun tekee täydelliseksi lampaan liha. Olen aina pitänyt lampaan lihasta. Opin syömään sitä lapsuudessa, kun meillä oli lampaita pienellä maatilalla. Jotkut ihmiset sanovat, että lampaan liha maistuu villasukilta, mutta minusta se on hyvän makuista. Herkullisimpia matkoilla nautittuja ruokia ovat olleet kreikkalaisella maaseudulla tarjotut lampaan kyljykset. Niiden ajatteleminenkin saa veden kielelle.
Suomessa lammas kuuluu pääsiäisen ruokiin, mutta minulle on tullut tavaksi hankkia sitä syksyllä, kun lampaiden laidunkausi päättyy ja niitä teurastetaan syksyn alkaessa. Tälläkin hetkellä minulla on lammasta pakastimessa odottamassa sopivaa tilannetta sen laittamiseksi.
Epämiellyttävistä makumuistoista tulee kouluajalta mieleen rössöpotut. Perunakeiton lisukkeeksi laitettiin veripalttua. Siitä en oppinut koskaan pitämään.
Kesäkeitto kuului myös
inhokkeihini. Mutta pikkusiskoni ratkaisi kesäkeittopulman omalla tavallaan.
Hän purskutti keiton suustaan eväsmaitopulloon ja valutti sen kotimatkalla
jokeen.
Sisko Rutanen
6.11.2021