Heränneitten
toimitilalla pappi pisti taskustaan pari avainta pöydälle ja sanoi, että oli jo
toistakymmentä vuotta vetänyt työryhmää. Hän toivoi, että nyt voisi joku toinen
jatkaa. Koolla oli neljä pappia, seurojen emäntänä toiminut nainen, Upi ja
minä. Kuopion alueella olevat eri seurakuntien aluetyöryhmät pyritään
vaivattomasti yhdistämään.Heränneet
ovat kautta aikojen olleet pappiskeskeisiä.
Mutta nuo
avaimet, kenelle ne kuuluvat. Tuntui, kuin kaikki katsovat minua. Ajattelin,
että millaiseen vastuiseen joudun?
Minulla tuli
huoli avaimista, sillä avainnipussani ovat myös Kansan Raamattuseuran avaimet.
Miten ne avainnippuuni ovat tulleet.
Kun kymmenen
vuotta sitten elokuussa tulin Kuopioon muuttokuorma mukanani., oli mitä kaunein
loppukesän päivä. Kuljeskelin kaduilla ja tunsin sydämessäni orpoutta ja kovaa
ikävää kaikkea mennyttä kohtaan. Pohdin, että nyt olin tehnyt todella suuren
virheen. Kävellessäni huomasin Sanankulman kyltin. Ilmoitustaululla oli
muutamia kesäauringon polttamia esitteitä. Yksi nuhruinen , kellertävä ilmoitus
osui silmiini, totesin ilokseni, että täällä toimii rukouspiiri. Minut otettiin sinne sydämellisesti vastaan.
Mutta minun
turvallinen kasvualustani on herännäisyydessä, ajattelin ahdistuneena, en ole
koskaan käynyt Kansan Raamattuseuran tilaisuuksissa.
Kansan
Raamattuseurassa julistus on pelastuskeskeistä. Vastuunkantajat, puheiden ja
raamattutuntien pitäjät ovat enimmäkseen maallikoita. Puheissa korostetaan
voimakkaasti Raamatun sanaa, sen tutkimista ja rukousta. Raamattutuntien
lisäksi on rukouspäivystyksiä. Kaikkien tilaisuuksien jälkeen on mahdollisuus
sielunhoitoon. Olen toiminut vapaaehtoisena kaikissa näissä tilanteissa. Eräs
tavattoman suosittu raamatun opettaja on hävittäjälentäjäkouluttajana toiminut
henkilö.
Uudelleen
heränneitten pariin minut johdatti Upi. Hän oli kuljettanut autollaan kanttorienoaan
vuosikausia herännäishenkisiin seuroihin. Vähitellen Upille tuli uusia
kyydittäviä kanttorin ystävistä ja sukulaisista. Nyt kun kanttori on kuollut ja
muut jo vanhentuneet, hän kuljettaa minua.
Koen
ilmapiirin heränneitten joukossa kodikkaaksi, huumorin höystämäksi, mutta myös
vakavaksi. Minulle on noussut monien vuosikymmenien jälkeen pari kysymyksiä
tämän päivän heränneille. Ne ovat: miksi ei ole yhteisiä rukouksia, ja miksi
Raamattu ei ole niin keskeinen kuin Kansan Raamattuseurassa? Minulle varmasti vastataan,
että Siionin virret, joita paljon seuroissa veisataan, ovat vahvaa rukousta.
Nyt
suunnitellaan Siionin virsien veisuu - iltoja. Uskon, että seuraväki osallistuu
mielellään näihin.
Taskussani
ovat Herättäjäyhdistyksen ja Kansan Raamattuseuran avaimet. Aika näyttää, miten
tilanne kehittyy.
Haluan uskoa,
että molemmat uskonsuunnan jäsenet pääsevät taivaaseen. Sehän on henkilöstä
itsestään kiinni.
Liisa Voutilainen