Se
tuo Kake, lapsuuskaveri, on ihan mahtoton mies pärinän perrään. Heti kohta
syntymän jäläkeen sen ensimmäinen sana oli aato, eikä äit niin kun asiaan ois kuuluna.
Mänpä Kake minnekkä tahhaan, niin se veti perässään jottain aaton kuvatusta ja piästi
suustaan mahtotoman pärinän.
Jossain vaiheessa Kake oppi ajamaan ajamaan
polukupyöree. Ei riittänä, että se ois laittana pärreentapasen takaseen! Semmonen
piti löytyä etusestakkii. Itellän ol vuan yks päre takasessa.
Ei se ollunna mikkään ihme, että Kakesta
tuli oikee päristelyurheilun vani. Jos jossain oli kihhaaksen tapanen missee
moottorit pärisöö, niin sitä oli Kake kahtomassa ja vielä etumaisessa rivissä.
Sillä ei ollunna mittää väliä mikä tapahtuma oli kysseessä. Tärkeintä oli se,
että kone kuletti jottain rakkinetta ja ilimoille piäs mahoton pärinä. Kake
muisteli kaiholla Väinölänniemen ajoja jossa moottoripyörät pujottelivat puitten
välissä ja rissiiniöljyn haju tuntu sieraimissa.
Vaikka minä en oikeestaan tykännä
bensankatkusista tapahtumista, niin myö oltiin oikein hyviä rentiä. Yhessä
koluttii muakunnan tanssilavat ja matkoo tehtiin Kaken piikkinokka
Mossella. Eipä niistä karkeloista
ylleensä tarvinna kahestaan lähtee äitiä kahtomaan. Ylleensä takapenkillä istu
pari retonkimekkosta. Kake oli sitä mieltä, että tippa bensoo partaveen
asemasta takkoo hyvän säkän.
Minä oon enemmänkii potkupallomiehiä.
Yrittelin poikasena piästä pelloomaan ihan virallisiin otteluihin. Kerran kävi
säkä! Valemantaja lupas minulle paikan yhteen pelliin. Piäsin mokeks. Hävittiin
se matsi 10 – 0. Valemantaja huomas, että eipä taija meikäläisen taijot riittee
enempiin suavutuksiin.
En tuosta tappiosta suuremmin ottanna
ihteeni. Kävin huvikseen kahtomassa Kupsin potkimista ja ellei päristelyjä
ollunna tiijossa, niin mäntiin Kaken Mossella yhessä kahtomaan peliä.
Jossain vaiheessa minulle siunautu ikkee ihan rutosti. Pyöreet numerot tääteen.
Kake sano pihvoovansa minut juhlan kunniaks kahtomaan potkupallo-ottelua. Minä
innostun kovasti ja uattelin piäseväni kahtomaan ossoovatko Kupsin poijat tehä
mualia vai hävviivätkö ne helsinkiläisille.
Eihän myö mänty Keskarille! Löysin ihteni
Itkonniemeltä kahtomassa naisten puulaakiottelua. Kakkee naaratti kun se kaivo
repustaan kohtuullisen kokosen muikkukukon ja ison termoksellisen jottain juomisen
tapasta. Kahvi oli aikalailla topakan ja terävän makusta. Suatte uskoo, että
meillä oli mukavoo.
Kukkoo syyvessä tahto pelin seuroominen
unohtua varsiinkiin, kun Kake kaiholla huaveili piäsevänsa kahtomaan joskus
kehenkymmenenneljän tunnin ajuja, sen tapasia mittee ne pärisyttelöövät le
Maassissa.
Tuosta sain minä puolestani ajatuksen. Kake
täättää kohtapuoleen pyöreet. Minäpä kysäsin puoli huolimattomasti, että
mitteepä oot mieltä jos minä puolestani veisin sinut kahtomaan semmnosia ajuja?
Kakkee ei tarvinna kahesti houkutella.
Kotona väsäsin reklaamin. Siinä seisoo,
että nämä kahenkymmenenneljän tunnin ajut oovat sopivasti Kaken syntymäpäivän
seutuvilla. Hintaan kuuluu kuletukset, eturivin paikat satteensuojan alla,
puoli salakullista olutta ja kunnon pullollinen votkoo. Lisäks suap syyvä mahan
tääveltä pitsoo tai hampurilaisia taikka molempia. Rillimakkaroo on ihan riittävästi
pikkuhuikoseen. Kake ei meinanna pysyä housuissaan kun näki ohjelman.
Sitten tuli h-hetki ja myö lähettiin
kahtomaan ajuja. Aarinko paistaa möllöttää ja ilima on kun linnunmaitoo. Kaken
piällä on Räikkösen nimellä koristeltu punanen Verrarin paita. Minä laitoin piälle
Kalpan pelipaijan . Selässä lukkoo Kapanen 24. Numero soppii minusta oikein
hyvästi tillaisuuven luatuun.
Kake ei muistanna kysyä, että missee ne
ajut oovat. Se vähän hämmästyy kun suuntoon aaton Sorsasalloon ja laitan sen
parkkiin Nesteen pihhaan. Vien Kaken huoltoaseman taakse jyrkänteelle josta on
esteetön näkymä konetielle. Uamupäivällä kävin viemässä sinne valamiiks
matkarillin, topakat tuolit ja ison aarinkovarjon. Juomat ja evväät roikkuuvat
käspuolessa kylymälaakun suojissa.
Meillä Kaken kanssa oli oikein juhlavat
ajut. Katellaan mitenkä aatot kulukoovat ja naatitaan huoltoaseman pitsoja ja
otetaan muutamat näkäräiset. Välillä ruppes raakasemmaan. Silloin oli mukava käävä
pitkälleen makkuualustalle ja ottoo siinä pienet tirsat.