Meikäläinen
on pitänyt majaa täällä pitkään. Se taisi olla jotain maaliskuun loppua1940 kun
sotilaat laskivat minut muiden jääräreiden viereen. Nuorena huimana läksin Saksaan
oppimaan tappamista. Voi miten olin innokas ja antoivat kolme nappia kaulukseen.
Saksassa kuulimme,
että Suomen itsenäisyys oli vaarassa! Tulimme laivalla Vaasaan ja meitä oli vastassa
Mannerheim, mikä mies se oikein oli? Joku sanoin sen olevan kenraali, mutta
ainakaan mitään arvomerkkejä sillä ei ollut.
Täällä on
ollut aikaa miettiä ja nyt hävettää millainen into meillä oli päästä tappelemaan.
Silloin se tuntui jotenkin niin oikeutetulta, ja ehkä se olikin sitä.
Se ei ollut lainkaan oikeutettua mitä sitten teimme.
Kun on tappamisen makuun päässyt, niin ei voi mieltään malttaa. Kenttäoikeus,
jos sitä voi oikeudeksi sanoa, antoi minulle tehtäväksi teloittaa
kuolemaantuomitut. Ketään ei tarvinnut
määrätä, koska vapaaehtoisia oli jonoksi saakka.
Rangaistuksen täytäntöönpano tuntui silloin niin
oikeata. Olihan kyse Suomen tulevaisuudesta ja nämä syöpäläiset piti tuhota
sukupuuttoon jotta itsenäisyys ei vaarannu.
Onneksi jostain löytyi järkeä ja turha teurastus
loppui.
Sitten se
alkoi! Itäinen naapuri kokosi valtavasti joukkoja rajalle ja hyökkäsi ilman
seremonioita rajan yli. Siellä me entiset viholliset pelättiin ja paleltiin vierekkäin
ja yritimme selvitä jotenkin hengissä.
Sain
lähetiksi nohevan nuoren miehen. Pelottomasti hän suoritti tehtävänsä. Esitin
miehelle mitalia ja siinä yhteydessä selvisi, että lähetin isä on teloitettu
silloin joskus. Sekin selvisi, että käskystäni sotilaat vetivät liipaisinta.
Melkein pysyin
hengissä talvisodan ajan. Eivät ne saaneet minusta henkeä lähtemään kiväärillä.
Piti ampua tykillä. Minut tuotiin tänne ja oikein kunnialaukaukset haudalla ammuttiin.
Ajattelin eikö tuota ampumista ole jo tullut tarpeeksi.
Kerran
vuodessa me hautausmaan asukit saamme nousta jaloittelemaan. Pyhäinpäivänä
tapaamme kohtalotovereita. Kerran läksin hieman vaeltelemaan ja kohtasin lähettini
isän. Sen joka tapettiin käskystäni. Täällä haudan kätköissä ei kukaan tunne
vihaa toista kohtaan. Ei edes tämä käskystäni ammuttu.
Keijo Karhunen