Tänään on torstai ja Kuopion kaupunginorkesterin kausikonsertti-ilta. Emäntäni menee konserttiin. Hän ottaa minut tänään vaatekomeronsa ylähyllyltä. Hän saa minut yleensä otteeseensa joko kurkottamalla täyteen pituuteensa tai nousemalla tikkaille, joilta hän ylettää kädellään hihnaani. Emäntäni on varsin lyhyt. Joskus hän heittää minut komeron hyllyn takimmaiseen nurkkaan, joskus asettelee hyllyn etuosaan. Kaksi viikkoa sitten konsertin jälkeen hän asetteli minut hyllyn etuosaan.
Olen ollut emäntäni omaisuutta vasta lyhyen ajan,
marraskuusta 2023 lähtien, jolloin hän Helsingin matkallaan osti minut. En ole Louis Vuitton tai Hermes, olen pelkkä
Marimekko. En ole edes nahkalaukku, olen vain kierrätetystä polyesteristä
valmistettu musta pikkulaukku. Heräteostokseksi hintani 110 euroa oli aika
kohtuullinen.
Emäntäni laittaa pikkulaukkuun aina samat tavarat: paperinenäliinoja,
pienen kamman, Lancomen L’ Absolute Rouge huulipunan, mustan kasvomaskin, pienen
peltirasian, jossa on kurkkutabletteja, pienen vesipullon, kotiavaimen ja
matkapuhelimen. Laukun sivutaskuun hän pujottaa Waltti-matkakortin.
Emäntäni käy klassisen musiikin konserteissa ja
teatteriesityksissä. Konsertti- tai teatterilippu on yleensä hänen miehellään.
Paperinen lippu mahtuu näet paremmin miehen puvuntakin povitaskuun kuin
pikkulaukkuun.
Kuopion musiikkikeskuksen kausikonserteissa emäntäni ja
hänen miehensä ovat istuneet syksystä 2022 alkaen konserttisalin rivillä 11
paikoilla 319 ja 320. Pariskunnalla on eläkeläishintainen kausikortti. Salissa
emäntäni huokaisee syvään, jos hänen nenäänsä tulvahtaa vahva parfyymin tuoksu.
Kun valot sammuvat salissa ja konsertti alkaa, hän sujauttaa kasvoilleen
kasvomaskin. Sen avulla hän toivoo selviytyvänsä konsertin ajan yskimättä.
Toisinaan kuitenkin emäntäni kurkussa tuntuu pahaenteinen kutitus. Silloin hän
kaivaa vaivihkaa käsilaukusta vesipullon ja ottaa siitä vesihuikan. Jos se ei
auta, hän näplää peltirasiasta suuhunsa valkoisen kurkkutabletin. Ja toivoo,
että yskänkohtaus talttuisi pian.
Konserttiin emäntäni sonnustautuu usein pikkumustaan.
Hänellä se tarkoittaa vuosia vanhaa Anne Linnonmaan mustaa neulehametta ja sen yläosa.
Toisinaan hän pukeutuu mustiin suoriin housuihin ja värikkääseen jakkuun. Konserttiin
tai teatteriin hän ei mene maripaidassa tai jokapoikapaidassa, joita hän käyttää
arkisin.
Joskus emäntäni ottaa pikkulaukun mukaansa matkoilleen.
Hotellissa hän laittaa laukkuun matkapuhelimen ja hotellihuoneen avainkortin ja
menee laukku olallaan hotelliaamiaiselle.
Juhlatilaisuuksiin emäntäni ottaa mustan nahkaisen pukulaukkunsa.
Vaikka olenkin Marimekon pikkulaukku,
jonka kaikki tuntevat unikkokuvioisesta olkahihnasta marituotteeksi, olen hänestä
liian arkinen juhlatilaisuuksiin.
Helena Lindgren
11.2.2025