- Oletteko valmiita tytöt? Isä odottaa jo autossa, huutelee äiti.
Me tarkistamme Marjaanan kanssa, että mukana ovat
kaivuuvälineet, korit ja tietenkin tärkein, Retkeilykasvio. Juoksemme
autolle. Tällä kertaa retkemme päämäärä on eksoottinen Porin satama, Reposaari.
Siellä pitäisi olla aivan erityinen kasvisto, sillä laivojen mukana sinne on
kulkeutunut monia harvinaisia kasvilajeja muualta. Istumme autoon suurin
odotuksin.
Marjaana oli 12-vuotias ja hänen piti kerätä kesän aikana
120 kasvia ja prässätä ne kasvipuristimessa. Minä oli pari vuotta nuorempi ja
minun piti kerätä enää 60 kasvia. Äidin johdolla kasvien keruusta tuli
kuitenkin koko perheen harrastus. Innostuimme kaikki kasvien etsinnästä ja jokainen
vähänkin harvinaisempi löytö kirvoitti meistä innostuksen huudahduksia.
Harrastus vei meidät niin mukanaan, että Marjaana keräsi loppujen lopuksi 300
kasvia ja minä 200.
Isä rakensi meille hienot kasvipuristimet. Kaksi puulevyä
laitettiin vastakkain ja ne puristettiin yhteen puusta sorvatuilla siipimuttereilla.
Levyjen välissä sitten prässättiin ja kuivatettiin kerätyt kasvit sanomalehtien
ja imupapereiden välissä. Isä teki meille molemmille omat, ettei tulisi riitaa.
Reposaaressa tuoksuu jännittävältä. Kesähelteessä voi
haistaa tervan hajun, öljyn ja hiekan häivähdyksen sekä meren suolaisen
tuoksun. Puiset kalastajaveneet risteilevät lahdella ja valkoinen lokkiarmeija
seuraa niitä kirkuen. Me kuitenkin keskitymme tutkimaan maastoa. Ensimmäisenä
huomamme korkeana kasvavat Valkomesikät, joita täällä on runsaina
pensastoina kaikkialla. Vaikka kasvi on yleinen, meidän mökillämme sitä ei
kasva ollenkaan, joten otamme sellaisen kokoelmaamme. Täältä saamme myös muita
kuivan paikan kasveja, kuten Mäkitervakon ja Kissankäpälän. Yhtään
harvinaisuutta emme ole kuitenkaan vielä nähneet.
Sitten törmäämme erikoiseen kasviin: se näyttää hiukan
Pietaryrtiltä, mutta ei ole kuitenkaan ihan samanlainen. Kaivamme nopeasti
esiin Retkeilykasvion. Marjaana on hyvä kirjan käyttämisessä, se vaatii hiukan
osaamista. Kirjassa ei näet ole värikuvia kasveista, vaan kasvi täytyy
tunnistaa sen ominaisuuksien perusteella: lehden ja kukan muoto, heteet ja
emit, varren ominaisuudet. Sisko tutkii keskittyneesti kirjaansa ja vertaa
jatkuvasti tietoja kädessään olevaan kukkaan: onko lehti puikea, suikea vai
liuskeinen, minkä värinen on emin luotti, minkälainen heteen ponsi. Lopuksi hän
huudahtaa: - Tämä on Jaakon Villakko. Se on muuten melko harvinainen Suomessa,
kasvaa erityisesti satamissa! Tunnemme innostuksen värähdyksen selkäpiissämme,
ehkä löydämme vielä lisää harvinaisuuksia.
Kun illalla saavumme takaisin mökille, olemme uupuneita,
mutta onnellisia. Päivä on ollut hieno. Oli mukavaa nähdä iso ulkomaan satama ja
lisäksi saimme saaliina 10 uutta kasvia herbaarioomme. Sen verran meillä on
vielä voimia, että kaivamme omalta rannaltamme vielä Vilukon ja Ison rantasapin
kokoelmaamme. Meille ne ovat aivan tavallisia kasveja pihapiirissämme, mutta koko
Suomea ajatellen ne ovat melko harvinaisia, sillä ne kasvavat vain merenrannassa.
Lapsuudenkotini kasviharrastus on kestänyt minulla läpi
elämän. Olen säilyttänyt kasvikokoelmani ja tutkin sitä säännöllisin väliajoin,
etten unohtaisi kasvien nimiä. Minusta on hienoa, kun kuljen luonnossa, että
voin sanoa itselleni: - Tuolla on Ranta-alpi, Suovehka, Metsäorvokki ja
Musta-apila. Se on vähän sama asia, kuin tunnistaa lintujen ääniä
ympärillään. Luonto tuntuu läheisemmältä ja tutummalta.
Olen myös halunnut siirtää kasviperinteen lapsenlapsilleni.
Kun on tullut heidän aikansa kerätä kasveja kouluun, mummi on ollut kaikkein
innokkain keruuryhmän jäsen. Pienimmätkin taaperot, jotka eivät vielä olleet
koulussa, halusivat ottaa oman pikkulapionsa mukaan ja osallistua kukkien
kaivamiseen isompien ohella. Kasvien nimet opetin katraalleni myös pelikorttien
avulla. Löysin kortit, joiden takana oli aina joku kasvi. Jokainen sai
vuorollaan tunnistaa kasvin ja jos muisti nimen, sai rusinan. Alle
viisivuotiaat saivat kaksi, jos osasivat.
Siunattua tämä koulun kasvienkeruu! Ja ihmeellinen on
rusinoiden voima. Vielä lukiossakin osasivat kuulemma kasveja enemmän kuin
muut. Kyllä Pavlov tiesi…
Marketta Isotalo
2022