Kasvit ovat kasvattavia

- Oletteko valmiita tytöt? Isä odottaa jo autossa, huutelee äiti.

Me tarkistamme Marjaanan kanssa, että mukana ovat kaivuuvälineet, korit ja tietenkin tärkein, Retkeilykasvio. Juoksemme autolle. Tällä kertaa retkemme päämäärä on eksoottinen Porin satama, Reposaari. Siellä pitäisi olla aivan erityinen kasvisto, sillä laivojen mukana sinne on kulkeutunut monia harvinaisia kasvilajeja muualta. Istumme autoon suurin odotuksin.

Marjaana oli 12-vuotias ja hänen piti kerätä kesän aikana 120 kasvia ja prässätä ne kasvipuristimessa. Minä oli pari vuotta nuorempi ja minun piti kerätä enää 60 kasvia. Äidin johdolla kasvien keruusta tuli kuitenkin koko perheen harrastus. Innostuimme kaikki kasvien etsinnästä ja jokainen vähänkin harvinaisempi löytö kirvoitti meistä innostuksen huudahduksia. Harrastus vei meidät niin mukanaan, että Marjaana keräsi loppujen lopuksi 300 kasvia ja minä 200.

Isä rakensi meille hienot kasvipuristimet. Kaksi puulevyä laitettiin vastakkain ja ne puristettiin yhteen puusta sorvatuilla siipimuttereilla. Levyjen välissä sitten prässättiin ja kuivatettiin kerätyt kasvit sanomalehtien ja imupapereiden välissä. Isä teki meille molemmille omat, ettei tulisi riitaa.

Reposaaressa tuoksuu jännittävältä. Kesähelteessä voi haistaa tervan hajun, öljyn ja hiekan häivähdyksen sekä meren suolaisen tuoksun. Puiset kalastajaveneet risteilevät lahdella ja valkoinen lokkiarmeija seuraa niitä kirkuen. Me kuitenkin keskitymme tutkimaan maastoa. Ensimmäisenä huomamme korkeana kasvavat Valkomesikät, joita täällä on runsaina pensastoina kaikkialla. Vaikka kasvi on yleinen, meidän mökillämme sitä ei kasva ollenkaan, joten otamme sellaisen kokoelmaamme. Täältä saamme myös muita kuivan paikan kasveja, kuten Mäkitervakon ja Kissankäpälän. Yhtään harvinaisuutta emme ole kuitenkaan vielä nähneet.

Sitten törmäämme erikoiseen kasviin: se näyttää hiukan Pietaryrtiltä, mutta ei ole kuitenkaan ihan samanlainen. Kaivamme nopeasti esiin Retkeilykasvion. Marjaana on hyvä kirjan käyttämisessä, se vaatii hiukan osaamista. Kirjassa ei näet ole värikuvia kasveista, vaan kasvi täytyy tunnistaa sen ominaisuuksien perusteella: lehden ja kukan muoto, heteet ja emit, varren ominaisuudet. Sisko tutkii keskittyneesti kirjaansa ja vertaa jatkuvasti tietoja kädessään olevaan kukkaan: onko lehti puikea, suikea vai liuskeinen, minkä värinen on emin luotti, minkälainen heteen ponsi. Lopuksi hän huudahtaa: - Tämä on Jaakon Villakko. Se on muuten melko harvinainen Suomessa, kasvaa erityisesti satamissa! Tunnemme innostuksen värähdyksen selkäpiissämme, ehkä löydämme vielä lisää harvinaisuuksia.

Kun illalla saavumme takaisin mökille, olemme uupuneita, mutta onnellisia. Päivä on ollut hieno. Oli mukavaa nähdä iso ulkomaan satama ja lisäksi saimme saaliina 10 uutta kasvia herbaarioomme. Sen verran meillä on vielä voimia, että kaivamme omalta rannaltamme vielä Vilukon ja Ison rantasapin kokoelmaamme. Meille ne ovat aivan tavallisia kasveja pihapiirissämme, mutta koko Suomea ajatellen ne ovat melko harvinaisia, sillä ne kasvavat vain merenrannassa.

Lapsuudenkotini kasviharrastus on kestänyt minulla läpi elämän. Olen säilyttänyt kasvikokoelmani ja tutkin sitä säännöllisin väliajoin, etten unohtaisi kasvien nimiä. Minusta on hienoa, kun kuljen luonnossa, että voin sanoa itselleni: - Tuolla on Ranta-alpi, Suovehka, Metsäorvokki ja Musta-apila. Se on vähän sama asia, kuin tunnistaa lintujen ääniä ympärillään. Luonto tuntuu läheisemmältä ja tutummalta.

Olen myös halunnut siirtää kasviperinteen lapsenlapsilleni. Kun on tullut heidän aikansa kerätä kasveja kouluun, mummi on ollut kaikkein innokkain keruuryhmän jäsen. Pienimmätkin taaperot, jotka eivät vielä olleet koulussa, halusivat ottaa oman pikkulapionsa mukaan ja osallistua kukkien kaivamiseen isompien ohella. Kasvien nimet opetin katraalleni myös pelikorttien avulla. Löysin kortit, joiden takana oli aina joku kasvi. Jokainen sai vuorollaan tunnistaa kasvin ja jos muisti nimen, sai rusinan. Alle viisivuotiaat saivat kaksi, jos osasivat.

Siunattua tämä koulun kasvienkeruu! Ja ihmeellinen on rusinoiden voima. Vielä lukiossakin osasivat kuulemma kasveja enemmän kuin muut. Kyllä Pavlov tiesi…

 

Marketta Isotalo
2022


Takaisin tarinoihin