Katri
Amandan ei tarvinnut kärsiä yksinäisyydestä lapsena eikä aikuisenakaan.
Hän syntyi
Paltamossa, Paltaniemen kauniissa kirkonkylässä kesällä 1904. Ihan kauniin
kuvakirkon lähellä kukoisti Vihtori ja Liisa Kovalaisen maatila nimeltään
Lanteri. Vieläkin se tila sieltä löytyy. Viimeksi, kun käytiin tilalla ihan
sisällä asti, isäntänä hallitsi äitini serkku Matti. Toissa kesänä poikettiin
tilalla ihan pikimmiltään. Olivat perustaneet vanhaan kodikkaaseen aittaan
vallan viehättävän matkamuistomyymälän, jossa oli kaupan ympäristöseutujen
käsitöitä ja herkkuja.
Kovasti
saivat Liisa ja Vihtori uurastaa pitääkseen pesueensa hengissä. Heille
siunaantui 12 lasta. Ja saattoivat jonkun lapsen menettääkin ennen aikojaan,
niin kuin siihen maailman aikaan usein tapahtui.
Lapset ja
nuoret, sekä tytöt että pojat, oppivat aikaisin kaikki tarpeelliset taidot
elämää varten. Kaikille riitti kotona töitä, kunnes menivät jo nuorella iällä
naimisin ja hajaantuivat ympäri Kainuuta, jotkut kauemmaksikin.
- No juothan
sinä kahvit, kun on sinun syntymäpäiväkin?
- No en
tiiä, ehtisinkö. Saima jäi tekemään iltasta väelle. Minä oon vieläkin niin
uupunut sen keväisen Vilho Kalevin tauvin ja kuoleman jälkeen.
-Ootko
kirkossa käyny? Minä vein haualle kissankelloja.
-Käytiin
Iivarin kanssa haualla kirkonmenojen jälkeen. Iivari ei sanonu mittään. En
minäkään sanonu, vaikka minulla olisi ollut oikeeta asiaakin.
-Ootko sinä
taas pieniin päin ? Minä jo sitä vähän aavistelin, kun Saiman puoskat
juorusivat yhtenä aamuna, että Katri-tätillä oli aamulla paha elämä.
Katri ja
Iivari ehtivät olla naimisissa 45 vuotta, ennen kuin Iivari sairastui
aivokasvaimeen juuri eläkkeelle päästyään. Mummoni Katri Amanda synnytti
kymmenen lasta. Kolme lapsista menehtyi ihan vauvoina. Minulle säästyi neljä
enoa ja kaksi tätiä.
Riitta Kärkkäinen
27.2.2024