Tiira tiiraa tiiraa
Oppikoulussa eläinoppia opetti Kuikaksi nimittämämme naisopettaja.
Toisella ja kolmannella luokalla opiskelimme lintuja. Opetukseen kuului tentti,
jossa piti tunnistaa täytettyjä lintuja. Ehkä ne olivat ihan tavallisia
kotipihan lintuja, mutta lintujen tunnistaminen tuntui vaikealta. Lintujen
laulun tunnistamisen en muista kuuluneen opetukseen. Talitintin ti-ti-tyyn nyt
tunnisti jokainen, ilman opetustakin.
Koronavirus tuli Suomeen näihin aikoihin kaksi vuotta sitten.
Ensimmäisen koronakevään turvallinen harrastus oli kotipihan lintujen tarkkailun
ohella luonnossa liikkuminen ja kevään edistymisen seuraaminen.
Kohtuullisen ajomatkan päässä Kuopion keskustasta on lintutorneja:
Kinnulanlahdessa, Patalahdessa Maaningalla, Keskimmäisen torni Riistavedellä, Keihäsjärvellä
Karttulassa. On mukava katsella ja kuunnella lintuja ja päätellä niistä kevään
edistymistä. Muistathan tämän: kun sä kuulet kuovin äänen, älä mene järven
jäälle. Ja tämän: kuu kiurusta kesään, puoli kuuta peipposesta, västäräkistä
vähäsen, pääskysestä ei päivääkään ja että yksi pääsky ei kesää tee.
Lintutornilla saattaa olla varsinaisia lintuharrastajia,
jotka opastavat tiiraamaan kiikareilla oikeaan suuntaan: pitkäsiipinen
ruskosuohaukka lentää tuolla. Olen oppinut tunnistamaan kaulushaikaran äänen:
kuin pulloon puhaltaisi. Huhtikuussa 2020 tunnistin ensimmäisen kerran parven
punanaamaisia, peipon näköisiä tiklejä. Tiklit ovat saaneet nimensä helisevistä
korkeista äänistään: tik-li stig-lits. Kotimme lähellä Savisaaren metsässä voi käydä
kevätillassa kuuntelemassa yölaulajia, satakielen kirkkaita huiluääniä ja
teräviä näppäilyjä vihellyksineen ja punarinnan korkeaa, väreilevää visertelyä.
Tiesitkö muuten, että rippikoululaisilla on oma nimikkolintu?
Törmäpääsky (latinaksi riparia riparia)!
Tussilago farfara, fragaria vesca, taraxacum
officinale, linnaea borealis
Kasvioppia opetti Rehu-Raijaksi kutsumamme opettaja.
Ensimmäisellä luokalla saimme opastusta kasvien keruuseen.
Kaivoin komerosta pölyttyneen kasvioni, jonka välissä oli
Oppikoulun kasvistopäiväkirja vv.1964–1966. Kasvi numero yksi on leskenlehti,
jonka olen löytänyt 15.5.1964. Viimeinen, 19.8.1966 löytämäni rohto-raunioyrtti,
on 94. kasvi. Kolmeen kesään kuuluneesta, osittain vaivalloisestakin kasvien
keräilystä syttyi kipinä kasvien tarkkailuun. Melkein kaikkien keräämieni kasvien
latinankieliset nimet olen unohtanut ja valitettavasti iän myötä
suomenkielisetkään nimet eivät tule heti mieleen.
Ensimmäiset leskenlehdet ilmestyvät kohta pälvipaikkaan Harjulan
rinteeseen. Lumen alla ovat vielä KYS:n alapuolisen lammen rannalla kasvavat
ruttojuuret. Niiden punertavat kukintoversot nousevat maasta maalis-huhtikuun
vaihteessa ennen leskenlehtimäisiä lehtiä. Ihanan sinivuokkoesiintymän paikan
pidän omana tietonani.
Ensimmäisenä koronakeväänä näin ensimmäisen kerran
elämässäni metsässä näsiän, jota myös riidenmarjaksi kutsutaan. Se kukkii huhti-toukokuun
vaihteessa. Kukat ovat hyväntuoksuisia, vaaleanpunaisia.
Ennättävätköhän kielo ja pihlaja kukkia tänä vuonna ennen
14.6., jolloin on Kielon ja Pihlan nimipäivä.
Helena Lindgren
22.3.2022