Kenkätalossa asui eukko, jolla oli sata lasta ja elämä
puuhakasta.
Eukko oli viisikymmentävuotias, kun hän sai ensimmäisen lapsenlapsensa. Hän oli vetreä ja voimissaan. Nämä ominaisuudet olivat tarpeen, kun lapsia alkoi putkahdella vuoden välein. Kuudennen jälkeen lasten tulo loppui ja näin eukolle oli kertynyt puoli tusinaa hoidettavaa.
Kolme jyvää hän veteen heitti ja hyvää velliä keitti.
Sitten hän lapsensa syötti ja niisti, piiskasi, pesi ja siisti
Voi niitä riemullisia päiviä lastenlasten kanssa! Eukko oli lasten kanssa neljästä viiteen tuntia päivässä ulkona ja hän toimi itseoikeutettuna leikinjohtajana. Välillä leikittiin piilosta ja hän laski mahdollisimman hitaasti kymmeneen, jotta pienimmätkin ehtisivät kätkeytyä. Tosin aina näkyi kiven takaa pipon tupsu tai punainen haalaritakamus, mutta se ei tahtia haitannut. Yhtä hauskaa oli aina, kun joku löytyi. Välillä eukko juoksi pikkupoikien kanssa kilpaa polkaisemaan kymmentä tikkua laudalta eikä eukko tietenkään pärjännyt vikkeläjalkaisille pikkuvintiöille. Talvella he kaivoivat lumipenkkoihin hienoja tunneleita ja pyörittelivät lumiukkoja talon vartijoiksi.
kunkin vuorollaan ja pani nukkumaan". (Kirsi Kunnas)
Iltahetket lasten kanssa olivat parhaita. Vain eukko kelpasi iltasatua lukemaan. Hän istui kahden makuuhuoneen välisellä kynnyksellä, jotta kaikki lapset kuulisivat yhtä hyvin. Välillä eukko mörisi suden äänellä ja välillä kimitti punahilkan tytönäänellä. Hän rakasti satujen lukemista, vaikka välillä ääni pyrkikin rasittumaan. Eukko luki niin pitkään, että viimeinenkin kuuntelija oli siirtynyt höyhensaarille. Sitten eukko katseli pitkän tovin noita pieniä aarteitaan ja tunsi itsensä äärettömän rikkaaksi.
Marketta Isotalo
Syksy 2023