Olin seitsemänvuotias, kun sain viettää kesäisen viikon Kurikan Luovankylässä serkkujen luona. Perheen vanhemmat olivat äitini Aino-sisko ja hänen puolisonsa Aake. He olivat mukavia ja iloisia ihmisiä. Perheessä oli kuusi lasta ja kaikki olivat tyttöjä. He olivat vanhimmasta nuorimpaan: Helena, Liisa, Kaarina, Seija, Salme ja Riitta. Salme oli lähinnä minun ikääni, vain vuoden nuorempi. Toiset tytöt olivat jo isomman oloisia. Helenalla taisi olla jo poikaystävä.
Talon pihassa oli syreenimaja.
Syreenit oli istutettu ympyrän muotoon niin, että keskelle muodostui pieni
maja. Siellä oli kiva leikkiä serkkutyttöjen kanssa piilossa katseilta ja
auringonpaisteelta.
Serkkutytöillä oli alkamassa
uimakoulu. Aino-täti osti minullekin kauniin oranssin uimapuvun kylän kaupasta.
Se on minulle edelleen tallessa. Uimapukua en ollut tarvinnut aiemmin. Kotini
lähellä virtasi vain vuolas ja kylmävetinen puro, jota sanoimme luomaksi.
Uimakoulu pidettiin joella, joka oli aika lähellä serkkujen kotia. Harjoittelimme ainakin kellumista. Minä en
uskaltanut mennä kovin syvälle, koska en ollut aiemmin ollut vedessä.
Saunapäivänä vanhin tytär Helena
teki saunaan vihtoja. Koivun oksista oli pudonnut pieni vihreä toukka
hameenhelmaan. Helena otti sen varovasti käteensä ja esitteli meille muille.
Minua toukat inhottivat jo silloin pienenä. Ihailin salaa Helena-serkun
rohkeutta, kun hän uskalsi ottaa toukan käteensä.
Aivan lähellä oli Loukajanvuori.
Sinne teimme Salmen ja Riitan kanssa eväsretken. Saimme lähteä sinne ilman
aikuisia, koska se oli tytöille tuttu paikka. Kiipesimme puiden välissä
kiemurtelevaa polkua korkealle mäelle. Aino-täti
oli tehnyt eväät. Ylhäälle päästyä kuorimme voipaperista eväsleivät. Mustaherukkamehuakin
oli pulloissa. Kun eväät oli syöty, tutkimme ympäristöä. Korkealta mäeltä näkyi
kauas, peltoja ja taloja silmänkantamattomiin.
Serkkujen kotona oli teltta ja
vanhemmat pystyttivät sen meille leikkipaikaksi puutarhaan. Salme pyysi
vanhemmiltaan, että saisimme nukkuakin siellä. Vanhemmat antoivat luvan, koska
ilma oli lämmin eikä sadettakaan ollut luvassa. Niinpä kannoimme illalla
petivaatteet telttaan. Teltassa oli jotenkin erikoinen tunnelma. Vihreät
kankaiset seinät loivat varjoisan hämyn telttaan. Vetoketjulla pystyi sulkemaan
ulkoilman ja hyttyset ulos. Höpöttelimme ja nauroimme Salmen ja Riitan kanssa,
kunnes uni voitti. Aamulla kömmimme
tupaan aamupuurolle. Aino-täti kertoi nauraen häkellyttävästä näystä, jonka hän
kohtasi kulkiessaan aamuaskareille navettaan. Salmen pää oli ollut teltan oven
ulkopuolella! Aino-täti oli avannut vetoketjua ja nostanut tytön sisäpuolelle
jatkamaan uniaan.
Kesäisen vierailuviikon ollessa lopuillaan
tapahtui jotain käsittämätöntä. Aamulla herättyä kuulimme, että kylän kauppa
oli yöllä palanut. Se tuntui aivan kamalalta.
Iltapäivällä kävimme katsomassa tulipalon jälkiä. Koko talo oli palanut,
paikalla törrötti vain uunin piippu. Joitakin hiiltyneitä rakenteita ja tavaroita erottui kaaoksen reunamilla. Minua
säälittivät erityisesti keksipaketit, jotka olivat mustuneet. Olisin halunnut
kokeilla, olisiko niitä kuitenkin voinut vielä syödä, mutta en uskaltanut
kysyä. Keksit olivat harvinaista herkkua.
Lopulta tuli kotiinlähtöpäivä.
Olin pitkään aivan varma, että pikkuserkkuni Marita haki minut mopolla kotiin.
Aikuisena kysyin häneltä asiasta, mutta Marita ei muistanut moista. Ehkä olin
nähnyt unta. Varmaan se oli kuitenkin isä, joka minut mopolla haki kotiin.
Kaisu Lindfors
23.4.2024