Mitäpä kertoisin tässä keväällä
taakse jääneestä talvesta.
Koetteli ankaruudellaan ja säällä
tuota kumarassa kulkevaa miestä.
Ei säästellyt kylmillä kourillaan kulkijaa
joka polkuaan vaivalloisesti astuen katoaa
Selviääkö tuo hauraan näköinen kulkija kesään
vai loppuuko voimat jo ennen kevättä?
Kokemuksesta hän tietää, että kohta helpottaa,
antaa periksi routainen maa ja kasvattaa taas luottamustaan.
Tuo voimaa askeliinsa, kohti uutta, aurinkoisempaa aikaa
vielä kun jaksaisi, ettei tähän polun varteen vaipuisi
Yksin kulkija jatkaa, keskellä ihmismerta
näkemättä toista, samanlaista yksinäistä.
Toisensa ohittavat, suonissaan samanlaista verta
ei nosta kumpainenkaan katsetta teistä näistä.
Mihin tiet heitä vie, syksyn tullenko unholaan
toisiaan kohtaamatta, kun taas huurtuu pinta maan
Vaan kun aurinko paistaa
ja kulkija taas elämää maistaa.
Sormet suortuu, koskettaa sulaan veteen
ottaa repustaan vanhan soittimensa eteen.
Alkaa soitollaan iloa ympärilleen tuoda
ja voipi joku ohikulkija pari euroakin suoda.
Mikko Sairanen
2024