15-vuotiaan Kaarlen kirje isälleen v.1906
Hyvä isäni Erkki!
Kirjoitan sinulle kirjeen siksi, että voit rauhassa ja
kiireettä lukea ajatuksiani.
Olen nyt 15-vuotiaana päättänyt, että en alistu palvelemaan
herroja samalla tavalla kuin sinä ja äitini.
Osallistuin kaverini kanssa Tyrvännön työväenyhdistyksen
Koiton tilaisuuteen ja sen jälkeen erään tunnetun aktivistin tilaisuuteen, joka
kannusti meitä nuoria näkemään epäkohtia torpparin lasten ja nuorten elämässä.
Rippikoulussa pappikin ihmetteli, miten jotkut elävät yltäkylläisyydessä ja
köyhät näkevät nälkää. Sisaruksistani viisi kuoli nälkään ja sairauksiin jo
ennen kouluikää, ennen minua ja veljeäni.
Nyt, kun Suomeen tuli tänä vuonna yleinen äänioikeus, pääsen
minäkin 24-vuotiaana antamaan ääneni. Ennen sitä aion valistaa nuoria ja vanhoja
työväen luokan aatteisiin, sillä uskon sen olevan ainut keino löytää tasa-arvo
torpparien ja kartanon herrojen välillä. Käyn lukemassa työväen yhdistyksessä Hämeen
Voimaa ja lukutuvassa työväen liikkeen julistuksia.
Raittiusseurassa tutustuin erääseen uskovaiseen tyttöön. Hän
halusi opettaa minulle Raamatusta erityisesti Jeesuksen Vuorisaarnaa. Minua
kosketti tuon tytön harras usko, kun hän luki mm. ”Autuaita ovat hiljaiset,
silla he saavat maan periä. Autuaita ovat murheelliset, sillä he saavat lohdutuksen.
Autuaita ovat laupiaat, silla he saavat nähdä laupeuden.” Minusta me olemme
liian kauan olleet hiljaa ja alistuneet.
Sinä seppänä ja äiti pyykkärinä olette ansainneet paremman elämän niin, että
teidän ei tarvitse enää koskaan syödä jäkäläleipää tai olkia nälkäänne ja
saatte selkävaivoihinne muutakin apua kuin kuppauksen. Uskon, että hyvä voi voittaa pahan kuten tuo
tyttökin valisti minua. Hänen ohjenuoranaan on ”Rakasta lähimmäistäsi niin kuin
itseäsi.”
Kunpa tasa-arvo ja vapaus saisivatkin toteutua täällä
Tyrvännössä ilman aseellista taistelua!
Tyrvännössä 28.9.1906
Poikasi Kaarle(Kalle) Vanhatalo
Arja Tikkanen
2024