En muista, minkä ikäinen olin, mutta olin juuri oppinut kirjoittamaan. Minulla oli sinikantinen ruutupaperi vihko. Ajattelin, että nyt voin ruveta kirjoittamaan paperille ajatuksiani ja kokemuksiani.
Nuorena oli tapana kirjoittaa päiväkirjaa, jonne kirjoittelin päivän tapahtumista ja mietteistäni. Päiväkirjoissa oli siihen aikaan lukko ja oli tarkoitus, etteivät kirjoitukset päädy kenenkään luettavaksi. Koulukavereiden muistovihkoihin kirjoitettiin runoja, mutta ne olivat kyllä jonkun muun keksimiä. Esimerkiksi Kolme sanaa sinulle, ole ystävä minulle. Kirjoittelin myös paljon kirjeitä kirjeenvaihtokavereille niin kotimaahan kuin ulkomaillekin. Se laajensi elämänpiiriä ja kehittihän se tietenkin myös kielitaitoa. Meillä oli kotitalon aitan vintillä paljon kirjeitä myös sota-ajalta, jolloin enot olivat kirjoittaneet kotiin rintamalta. Siellä taisivat olla myös minun nuoruudenaikaiset kirjeet ja päiväkirjat. Kun talo myytiin enoni laittoi kirjeet vanhaan matkalaukkuun ja hautasi sen maahan.
Jonnekin se kirjoittamisinnostus välillä hävisi muiden kiireiden keskellä. Kunnes se pulpahti taas pintaan vanhemmalla iällä, eläkkeellä ja lasten muutettua omilleen.
Monesti kirjoittamalla saa hieman etäisyyttä aiheeseen. Voi asettua ikäänkuin ulkopuolisena tarkkailemaan kuvaamaansa tilannetta. Näin käy, kun kirjoitan joistakin muistoista. Ne liittyvät luonnollisesti menneeseen aikaan ja niitä voi eri ikäisenä tarkastella eri näkökulmasta. Ehkäpä itsemyötätuntoisemmasta vinkkelistä.
Runoilijan sanoin
Jotakin mistä et aivan saa selvää,
luolakuva, raaputus vanhassa muurissa,
jokin tarkoitus, jokin kysymys tai vastaus
jonka opit tai aavistat, jotain
minkä heti ymmärrät, mutta selittää
et osaa,
et ennen kuin vuosien kuluttua
kun olet avannut oven ja kulkenut tien
(Pentti Saaritsa: Ovi ja tie)
En halua kirjoittaessani kehitellä mielikuvituksellisia tarinoita. Tuntuu, että haluan paremminkin sanoittaa kokemuksiani ja tunteitani. Eläkkeellä jää enemmän aikaa omille harrastuksille, joista kirjoittaminen on yksi monista. Liiallinen itsekritiikki joskus rajoittaa ilmaisua, enkä haluaisi sepustuksillani loukata ketään. Mutta kirjoittaessani tarkastelen ja jäsennän omia elämänkokemuksiani. Lainaan tässä jostakin lukemaani ajatusta: Ei ole tärkeätä tuleeko unelmistani tosi. Tärkeätä on, että minusta tulee tosi..
22.4.2023 Sisko Rutanen