Kiuruvesilaivalla
Siikarannasta Kuopioon 1930-luvulla
Keskiviikkona
18. toukokuuta oli Riistakosken Höyryvenhe Oy:n 21-metrinen s/s Kiuruvesi höyrynnyt kesän ensimmäiseltä Kuopion matkaltaan
takaisin Siikarannan laituriin aikataulun mukaisesti kello 9 illalla. Laivan
päällikkö, August Ovaskainen, kansimiehet, Erkki Rissanen ja Otto Miettinen sekä
laivaemäntä Alma Ihalainen olivat toivotelleet ”öitä” ja kiirehtineet
koteihinsa.
Lämmittäjä
Sulo Kankkunen oli vielä jäänyt puuhastelemaan höyrykoneensa pariin – kotiin
hän ei vapaavuorollaan kuitenkaan ennättäisi. Hän oli sulkenut höyrypannun
vetoluukun, syöttänyt vettä kattilaan ja tarkistanut, että vesi riittäisi
perjantaiaamun aikaiseen lähtöön asti. Sitten hän oli vielä siivonnut
konehuoneen, pyyhkinyt koneen puhtaaksi ja nostellut ”veekalangat” ylös,
etteivät suotta tiputtelisi notkeaa koneöljyä pysähdyksissä olevan laivan
liikkumattomiin laakereihin. Kun kaikki oli konehuoneessa tiptop, suuntasi
Kankkunen rannassa olevalle saunalle. Hänellä oli lupa nukkua siellä
pukuhuoneessa ja keitellä kahvia ja ruokaa sen kamiinalla. Nyt saisi vetää
lonkkaa kokonaisen vuorokauden.
Torstai-iltana
kansimies Otto Miettinen tuli lastaamaan halkoja lämmittäjän kanssa. He kärräsivät
halot laivaan pitkillä yksipyöräisillä halkokärryillä laiturin lähellä olevalta
halkolaanilta. Laanilla oli viisi kaksimetriä korkeaa ja monikymmenmetristä halkopinoa.
Yhtä Kuopion matkaa varten tarvittiin kymmenen mottia koivuhalkoja, enemmänkin,
jos piti käyttää sekalaista ”joutopuuta”. Halot laskettiin yksitellen alas
kansiluukuista kattilan kahta puolen oleviin halkobokseihin.
Kun halot
oli saatu lastattua, aloitti lämmittäjä höyrykoneen valmistamisen seuraavaa
matkaa varten. Hän tyhjensi tuhkat tulipesän alta ja tarkasti, että kattilan
vesipinta ei ollut liian alhainen. Sitten hän viritti tulen tulipesään – lähtö
oli aamuyöstä jo 1.30. Kun paine nousi yli kolmen kilon, hän kävi puhaltamassa
kattilan pohjaventtiilistä sakkaantunutta vettä pois. Sitten oli vielä hetki
aikaa nukahtaa.
Kannelle oli
illan mittaan tuotu häkissä kolme kanaa ja kolme viljasäkkiä Hartikkalasta,
pari voipakettia ja iso suolakala-astia sekä monta säkillistä kaupunkilaisten
tilaamia klapeja Kuuselasta ja suuret paalit viimevuotista kuivaa heinää Koirniemestä
hevosajureille.
Ovaskainen ja
Rissanen tulivat laivalle puolen yön maissa ja herättivät Kankkusen
saunanpenkiltä. Kankkunen haroi öljyisen kiiltävän koppalakin päähänsä, nokisen,
hihansuista öljyisen takin päälleen ja painui konehuoneeseensa. Siellä hän
nosti ”veekalangat” takaisin öljykuppiin, avasi vetoluukun ja alkoi pitää
suurempaa tulta kattilassa, nostaa höyrynpainetta ja valmistautua matkaan. Tästä
yösatamasta tulevat matkustajat, tänään vain nuori Elsa-tyttö Kohman kylältä,
olivat jo valmiina laivalla puhvetin puolella nukkumassa.
Elsa oli
lämmittänyt torstai-iltana saunan äidille ja itselleen ja käynyt äidin
pyynnöstä kutsumassa Pikkumökin Iidankin löylyihin. Saunan jälkeen hän otti puhtaat
vaatteet ja silitti ruskearaitaisen kesämekkonsa. Äiti oli kerännyt isoon
pyykkipärekoriin Kuopion Tyyne-tädille vietäväksi talven aikana kutomansa pitkät
neliniitiset käytävämatot ja kalalangasta virkkaamansa sängynpeiton. Tyyne-tädin
perheeseen oli tulossa ylioppilasjuhlat nyt toukokuun lopussa, kun Markku-poika saisi valkolakin.
Elsakin oli
haaveillut lukioon pääsystä, mutta se olisi tullut liian kalliiksi, olisi
pitänyt asua kortteerissa Kuopiossa, ostaa kirjat ja ruuat. Ehkä se olisi juuri
ja juuri onnistunut, jos isä ei olisi sairastunut tuberkuloosiin ja joutunut
moneksi kuukaudeksi parantolaan ja menettänyt puolet työkyvystään.
Täti oli
syksyllä tuonut vaaleanruskeaa villalankaa perusväriksi ja raitoja varten
tummemman ruskeaa ja valkoista lankaa. ”Kyynärä vaalean ruskeaa ja kortteli
raitaa” sanoi äiti, ja sellaiset niistä sitten tuli. Elsa ei ollut päässyt
kutomaan, kun ei osannut vielä kutoa kunnolla kuin palttinaa ja äiti oli
tarkkana, että reunoista tuli suorat ja tasaiset ja mallista virheetön. Jospa
talouskoulussa sitten ennättäisin oppimaan neliniitisenkin, toivoi Elsa.
Joulun
jälkeen päivien alettua pitenemään, aloitti äiti päiväpeiton virkkaamisen kalalangasta.
Hän virkkasi monta lappua päivässä, pylväitä, kiinteitä silmukoita ja
ketjusilmukoita. Peittoon tarvittiin 14
neliötä leveyssuuntaan ja 20 pituussuuntaan ja lopuksi reunuspitsi. Elsakin oli
saanut virkata kymmeniä neliötä, vaikka kolme ensimmäistä äiti olikin purattanut,
kun hän ei ollut saanut niistä oikeankokoisia enkä -mallisia. Muutamana iltana
keväällä äiti oli joutunut ahkeroimaan aamupuolelle asti, että oli saanut
reunapitsinkin valmiiksi ennen laivaliikenteen alkamista.
Torstai-iltana
äiti sitten lähti saattamaan Elsaa Kiuruvesi-laivalle. Ensin he kulkivat
rinnakkain polkua pitkin rantaan ja kantoivat välissään koria kumpikin omasta
pajukorvasta. Rannassa äiti työnsi veneen vesille ja nosti korin keskituhdolle.
Elsa lappoi puuäyskärillä sadevedet pois veneestä, nosti kenkänsä veneeseen ja
kahlasi veneen vierestä perätuhdolle istumaan.
Äiti souti Elsan
Siikarannan laituriin. Ilta oli kaunis ja yöstä oli tulossa kylmä, kuikka huusi
moneen kertaan ja sorsat pomppasivat iltalennolleen pajupuskan takaa. Elsalla
oli mukanaan villatakki ja takki. Sulo Kankkunen päästi hänet laivan pienelle
sisäkannelle puhvetin puolelle nukkumaan – auttoipa vielä korin
nostamisessakin. Puhvetissa olikin ihan lämmintä ja Elsa taittelin villatakin
tyynykseen, veti takin peitokseen ja työnsi repun ja korin penkin alle. Kun
laiva lähti liikkeelle, Elsa havahtui, mutta nipisti nopeasti silmät kiinni ja
jatkoi uniaan.
Laivaemäntä
Alma Ihalainenkin oli tullut illalla Elsan jo nukkuessa ja kellahtanut hellansa
viereen levittämälleen patjalle. Kun päällikkö tuuttasi visselillä kolme
puolipitkää soittoa lähdön merkiksi, oli Alman kahvivesi jo kiehumassa kuumalla
hellalla – miehistö ainakin tarvitsi
tukevat sumpit mahdollisimman nopeasti.
Päivä ei
olut vielä valjennut, mutta päällikkö tunsi vedet ja osasi suunnistaa hämärissä
kohti Kaarilammen laituria ohi Koirniemen ja Tuohirannan paikan. Kaarilammelta
lähdettäessä kävi emäntä viemässä kahvikupin ja pullapalasen päällikölle.
Samalla hän jäi hetkeksi ihailemaan kapeaa väylää ja rantakoivujen
aavistuksenomaista viherrystä heräävässä aamussa. Sitten hän kiirehti takaisin
puhvetin puolelle ja kaateli kahvia kansimiehille ja lämmittäjälle.
Lämmittäjä
pysyi kannen alla kiireisenä koko matkan ajan, vaikka kansimiehet auttoivatkin.
Halkoja piti lisätä pannuun varttitunnin välein, että paine pysyi tasaisena ja
päällikkö vauhtiin tyytyväisenä. Välillä piti kulkea öljykannun kanssa
lisäilemässä öljyä männän varsiin ja pumppujen varsiin. Samalla hän huolehti,
että lubrikaattorissa ja ’rasvamatissa’ oli riittävästi öljyä koneen
voitelemiseen.
Riistakoskelta
mukaan puhvettiin tulivat isäntä ja emäntä kosken partaalla olevasta talosta –
ja pyytelivät kovalla äänellä kahvia ja pullapalasia. Heillä oli mukanaan
porsas. Sen he jättivät kannelle häkkiin, mutta se vinkui siellä kuuluvasti. Sitten
Elsa taas nukkui eikä tiennyt mitään Juurikkaharjun ja Virtalan laitureilla
käymisestä. Punnansaaresta ja Lempelänniemestä tuli lisää väkeä kahvia
hörppimään, virkeä puheensorina täytti puhvetin eikä Elsa enää saanut nukuttua,
vaan nousi mekkoaan suoristellen ja tukkaansa silotellen istumaan.
Samalla
hetkellä isompi ja nopeampi s/s Vehmersalmi ohitti tänäänkin Kiuruveden
komeasti tuuttaillen. Se oli lähtenyt aamulla Mustinlahdesta, poikennut
Jänissalossa ja Vuorisalossa ja olisi Kuopiossa puolisen tuntia ennen
Kiuruvettä.
Eri puolilla
järveä näkyi useita kalastajia verkkojaan kokemassa. Vehmersalmelle tultaessa
laiva ohitti Vipunen-hinaajan, joka puski valtavan tukkilauttansa kanssa
hitaasti kohti Kuopiota. Kello oli kuuden maita, kun saavuttiin Vehmersalmen
laituriin. Siellä oli monta Kuopioon lähtijää jo odottelemassa ja kolme
kalastajaa toi kalakoppansa torimyyjille vietäväksi, näytti olevan ainakin
haukia ja ahvenia. Kuopioon saavuttiin pitkän torventuuttauksen säestyksellä aikataulun
mukaan 7.30.
Satamassa
oli vilskettä. Torimyyjät olivat käsikärryineen hakemassa voita, suolakaloja ja
tuoreita kaloja myytäväksi. Ajurit odottelivat heiniä. Yksi kuormahevonen oli
odottamassa klapeja. Poliisikin käyskenteli laiturilla, selkä kenossa, peukalot
vyön alla, kiiltäviä saappaitaan kopistellen. Kaiken keskellä pyöri pari
koiraa, punaruskea pystykorva ja hallavaturkkinen luppakorva. Harmaaraitainen
kissa kiehnäsi aikansa kalanmyyjien jaloissa ja livahti lopulta makasiinien
alle.
Onneksi
Tyyne-tädin apulainen, Aune, oli maitokärryjen kanssa Elsaa vastassa. Mattokori
kulki kevyesti kärryillä muutaman korttelin matkan. Elsa pääsi aamukahville
Tyyne-tädin saliin. Sinne oli katettu pyöreälle pöydälle valkean värikkäin
langoin kirjaillun pitsireunaisen liinan päälle ruusukuvioiset kahvikupit,
leivät ja pullat. Markku kuulemma vielä nukkui. Täti availi mattorullia,
mittaili leveyksiä ja oli tyytyväinen. Sitten hän avasi päiväpeittopaketin,
levitteli peitettä sohvan päälle, silitteli sen ruutuja ja yhdistämiskuvioita,
kehui äidin tasaista virkkuu jälkeä ja antoi Elsalle kirjekuoren, jossa oli rahat
äidille vietäväksi. Täti ja äiti olivat sopineet hinnoista etukäteen. Elsa sai voileipiä
ja pullaa kahvin kanssa. Ennen lähtöään
Elsa sai Aunelta keittiössä vielä lihasoppaa ja eväät kotimatkaa varten.
Kun aikaa
vielä oli, kiersi Elsa torille katselemaan torikojujen tarjontaa. Siellä oli
esillä läkkisepän tuoppeja, korintekijän päre- ja juurikoreja, kukkien ja
juuresten taimia. Siellä olivat nyt myynnissä nekin Kiuruvesi-laivalla tuodut
kalat ja voit ja kanat. Minnehän se porsas oli viety? Torikahvilassa oli
myynnissä limonadia. Elsa istuutui tyhjän pöydän ääreen ja joi pullollisen
punaista limonadia ja söi munkkirinkelin – äiti oli luvannut ne vaivan palkkaa.
Samalla hän tarkkaili huolellisesti kaupungintalon kellon viisareita. Vähä
vähältä ne liikkuivat kohti yhtä - olisi
lähdettävä kohti satamaa.
Kansimies
Miettisellä oli ollut vahtivuoro. Hän oli auttanut lastaamaan laivaan moottoriöljyä,
puhvettiin kahvia, virvokkeita ja ykkösolutta sekä eri laitureille vietäväksi paloöljyä,
moottoriöljyä, hevosen kenkiä, pyyhekangaspakkoja, kahvia, tupakkaa, suolaa,
sokeria. Lisäksi hän oli auttanut lämmittäjää rassaamaan tulipesän putket
noesta puhtaiksi metallisella tuubiharjalla. Kun paluumatka-aika läheni, alkoi
lämmittäjä taas nostamaan painetta höyrykattilassa.
Päällikkö ja
kansimiehet olivat syöneet satamakioskin lämpimiä makkaroita eväsleipiensä
lisukkeeksi.
Osa aamulla
tulleista matkustajista palasi illaksi kotiin kuten Elsa ja porsaan kanssa
matkustaneet isäntä ja emäntäkin, osa oli jäänyt kaupunkiin. Tulipa kaupungista
mukaan pari uuttakin matkustajaa kaksi jäi Vehmersalmelle, yksi jatkoi Lempelänniemeen,
yksi Virtalaan.
Paluumatkalla
laivalla Elsa kaivoin repustaan kerän harmaata villalankaa ja alkoi luomaan
silmukoita kahden metallisen puikon päälle. Nyt oli kuusi tuntia aikaa neuloa sukkaa,
kaksi oikein, kaksi nurin, teräosa olisi sileää neulosta. Niistä oli tulossa syntymäpäivälahja
Olavi-veljelle. Elsa lähettäisi ne hänelle sotaväkeen Mikkeliin. Hän sai neulottua
pitkän saapassukkavarren ja siihen raidan sinisellä langalla ja aloitettua
kantapään, vaikka ei koko matkaa jaksanutkaan neuloa, vaan jäi kudin kädessä ihailemaan
tyyniä saarten täplittämiä selkiä ja kapeikkojen kalliorantoja. Äiti oli
Siikarannan laiturilla veneellä vastassa.
Lämmittäjä
jäi taas Siikarannassa viimeiseksi laivaan huolehtimaan konehuoneensa
kunnostamisesta. Nyt hän ehtisi käydä kotona, kun viikonloppuna ei ollut
laivavuoroa. Miettinen kävisi lähimpänä asuvana välillä huolehtimassa
konehuoneesta ja höyrykattilasta. Omaan saunaan ja kalakukkoa syömään ja eukon
viereen polsterille nukkumaan.
Sirpa Suntioinen
2022