Kiuruvesilaivalla

 

Kiuruvesilaivalla Siikarannasta Kuopioon 1930-luvulla

 

Keskiviikkona 18. toukokuuta oli Riistakosken Höyryvenhe Oy:n 21-metrinen s/s Kiuruvesi  höyrynnyt kesän ensimmäiseltä Kuopion matkaltaan takaisin Siikarannan laituriin aikataulun mukaisesti kello 9 illalla. Laivan päällikkö, August Ovaskainen, kansimiehet, Erkki Rissanen ja Otto Miettinen sekä laivaemäntä Alma Ihalainen olivat toivotelleet ”öitä” ja kiirehtineet koteihinsa.

Lämmittäjä Sulo Kankkunen oli vielä jäänyt puuhastelemaan höyrykoneensa pariin – kotiin hän ei vapaavuorollaan kuitenkaan ennättäisi. Hän oli sulkenut höyrypannun vetoluukun, syöttänyt vettä kattilaan ja tarkistanut, että vesi riittäisi perjantaiaamun aikaiseen lähtöön asti. Sitten hän oli vielä siivonnut konehuoneen, pyyhkinyt koneen puhtaaksi ja nostellut ”veekalangat” ylös, etteivät suotta tiputtelisi notkeaa koneöljyä pysähdyksissä olevan laivan liikkumattomiin laakereihin. Kun kaikki oli konehuoneessa tiptop, suuntasi Kankkunen rannassa olevalle saunalle. Hänellä oli lupa nukkua siellä pukuhuoneessa ja keitellä kahvia ja ruokaa sen kamiinalla. Nyt saisi vetää lonkkaa kokonaisen vuorokauden.

Torstai-iltana kansimies Otto Miettinen tuli lastaamaan halkoja lämmittäjän kanssa. He kärräsivät halot laivaan pitkillä yksipyöräisillä halkokärryillä laiturin lähellä olevalta halkolaanilta. Laanilla oli viisi kaksimetriä korkeaa ja monikymmenmetristä halkopinoa. Yhtä Kuopion matkaa varten tarvittiin kymmenen mottia koivuhalkoja, enemmänkin, jos piti käyttää sekalaista ”joutopuuta”. Halot laskettiin yksitellen alas kansiluukuista kattilan kahta puolen oleviin halkobokseihin.

Kun halot oli saatu lastattua, aloitti lämmittäjä höyrykoneen valmistamisen seuraavaa matkaa varten. Hän tyhjensi tuhkat tulipesän alta ja tarkasti, että kattilan vesipinta ei ollut liian alhainen. Sitten hän viritti tulen tulipesään – lähtö oli aamuyöstä jo 1.30. Kun paine nousi yli kolmen kilon, hän kävi puhaltamassa kattilan pohjaventtiilistä sakkaantunutta vettä pois. Sitten oli vielä hetki aikaa nukahtaa.

Kannelle oli illan mittaan tuotu häkissä kolme kanaa ja kolme viljasäkkiä Hartikkalasta, pari voipakettia ja iso suolakala-astia sekä monta säkillistä kaupunkilaisten tilaamia klapeja Kuuselasta ja suuret paalit viimevuotista kuivaa heinää Koirniemestä hevosajureille.

Ovaskainen ja Rissanen tulivat laivalle puolen yön maissa ja herättivät Kankkusen saunanpenkiltä. Kankkunen haroi öljyisen kiiltävän koppalakin päähänsä, nokisen, hihansuista öljyisen takin päälleen ja painui konehuoneeseensa. Siellä hän nosti ”veekalangat” takaisin öljykuppiin, avasi vetoluukun ja alkoi pitää suurempaa tulta kattilassa, nostaa höyrynpainetta ja valmistautua matkaan. Tästä yösatamasta tulevat matkustajat, tänään vain nuori Elsa-tyttö Kohman kylältä, olivat jo valmiina laivalla puhvetin puolella nukkumassa.

Elsa oli lämmittänyt torstai-iltana saunan äidille ja itselleen ja käynyt äidin pyynnöstä kutsumassa Pikkumökin Iidankin löylyihin. Saunan jälkeen hän otti puhtaat vaatteet ja silitti ruskearaitaisen kesämekkonsa. Äiti oli kerännyt isoon pyykkipärekoriin Kuopion Tyyne-tädille vietäväksi talven aikana kutomansa pitkät neliniitiset käytävämatot ja kalalangasta virkkaamansa sängynpeiton. Tyyne-tädin perheeseen oli tulossa ylioppilasjuhlat nyt toukokuun lopussa, kun  Markku-poika saisi valkolakin.

Elsakin oli haaveillut lukioon pääsystä, mutta se olisi tullut liian kalliiksi, olisi pitänyt asua kortteerissa Kuopiossa, ostaa kirjat ja ruuat. Ehkä se olisi juuri ja juuri onnistunut, jos isä ei olisi sairastunut tuberkuloosiin ja joutunut moneksi kuukaudeksi parantolaan ja menettänyt puolet työkyvystään.

Täti oli syksyllä tuonut vaaleanruskeaa villalankaa perusväriksi ja raitoja varten tummemman ruskeaa ja valkoista lankaa. ”Kyynärä vaalean ruskeaa ja kortteli raitaa” sanoi äiti, ja sellaiset niistä sitten tuli. Elsa ei ollut päässyt kutomaan, kun ei osannut vielä kutoa kunnolla kuin palttinaa ja äiti oli tarkkana, että reunoista tuli suorat ja tasaiset ja mallista virheetön. Jospa talouskoulussa sitten ennättäisin oppimaan neliniitisenkin, toivoi Elsa.

Joulun jälkeen päivien alettua pitenemään, aloitti äiti päiväpeiton virkkaamisen kalalangasta. Hän virkkasi monta lappua päivässä, pylväitä, kiinteitä silmukoita ja ketjusilmukoita. Peittoon  tarvittiin 14 neliötä leveyssuuntaan ja 20 pituussuuntaan ja lopuksi reunuspitsi. Elsakin oli saanut virkata kymmeniä neliötä, vaikka kolme ensimmäistä äiti olikin purattanut, kun hän ei ollut saanut niistä oikeankokoisia enkä -mallisia. Muutamana iltana keväällä äiti oli joutunut ahkeroimaan aamupuolelle asti, että oli saanut reunapitsinkin valmiiksi ennen laivaliikenteen alkamista.

Torstai-iltana äiti sitten lähti saattamaan Elsaa Kiuruvesi-laivalle. Ensin he kulkivat rinnakkain polkua pitkin rantaan ja kantoivat välissään koria kumpikin omasta pajukorvasta. Rannassa äiti työnsi veneen vesille ja nosti korin keskituhdolle. Elsa lappoi puuäyskärillä sadevedet pois veneestä, nosti kenkänsä veneeseen ja kahlasi veneen vierestä perätuhdolle istumaan.

Äiti souti Elsan Siikarannan laituriin. Ilta oli kaunis ja yöstä oli tulossa kylmä, kuikka huusi moneen kertaan ja sorsat pomppasivat iltalennolleen pajupuskan takaa. Elsalla oli mukanaan villatakki ja takki. Sulo Kankkunen päästi hänet laivan pienelle sisäkannelle puhvetin puolelle nukkumaan – auttoipa vielä korin nostamisessakin. Puhvetissa olikin ihan lämmintä ja Elsa taittelin villatakin tyynykseen, veti takin peitokseen ja työnsi repun ja korin penkin alle. Kun laiva lähti liikkeelle, Elsa havahtui, mutta nipisti nopeasti silmät kiinni ja jatkoi uniaan.

Laivaemäntä Alma Ihalainenkin oli tullut illalla Elsan jo nukkuessa ja kellahtanut hellansa viereen levittämälleen patjalle. Kun päällikkö tuuttasi visselillä kolme puolipitkää soittoa lähdön merkiksi, oli Alman kahvivesi jo kiehumassa kuumalla hellalla   – miehistö ainakin tarvitsi tukevat sumpit mahdollisimman nopeasti.

Päivä ei olut vielä valjennut, mutta päällikkö tunsi vedet ja osasi suunnistaa hämärissä kohti Kaarilammen laituria ohi Koirniemen ja Tuohirannan paikan. Kaarilammelta lähdettäessä kävi emäntä viemässä kahvikupin ja pullapalasen päällikölle. Samalla hän jäi hetkeksi ihailemaan kapeaa väylää ja rantakoivujen aavistuksenomaista viherrystä heräävässä aamussa. Sitten hän kiirehti takaisin puhvetin puolelle ja kaateli kahvia kansimiehille ja lämmittäjälle.

Lämmittäjä pysyi kannen alla kiireisenä koko matkan ajan, vaikka kansimiehet auttoivatkin. Halkoja piti lisätä pannuun varttitunnin välein, että paine pysyi tasaisena ja päällikkö vauhtiin tyytyväisenä. Välillä piti kulkea öljykannun kanssa lisäilemässä öljyä männän varsiin ja pumppujen varsiin. Samalla hän huolehti, että lubrikaattorissa ja ’rasvamatissa’ oli riittävästi öljyä koneen voitelemiseen.

 

Riistakoskelta mukaan puhvettiin tulivat isäntä ja emäntä kosken partaalla olevasta talosta – ja pyytelivät kovalla äänellä kahvia ja pullapalasia. Heillä oli mukanaan porsas. Sen he jättivät kannelle häkkiin, mutta se vinkui siellä kuuluvasti. Sitten Elsa taas nukkui eikä tiennyt mitään Juurikkaharjun ja Virtalan laitureilla käymisestä. Punnansaaresta ja Lempelänniemestä tuli lisää väkeä kahvia hörppimään, virkeä puheensorina täytti puhvetin eikä Elsa enää saanut nukuttua, vaan nousi mekkoaan suoristellen ja tukkaansa silotellen istumaan.

Samalla hetkellä isompi ja nopeampi s/s Vehmersalmi ohitti tänäänkin Kiuruveden komeasti tuuttaillen. Se oli lähtenyt aamulla Mustinlahdesta, poikennut Jänissalossa ja Vuorisalossa ja olisi Kuopiossa puolisen tuntia ennen Kiuruvettä.

Eri puolilla järveä näkyi useita kalastajia verkkojaan kokemassa. Vehmersalmelle tultaessa laiva ohitti Vipunen-hinaajan, joka puski valtavan tukkilauttansa kanssa hitaasti kohti Kuopiota. Kello oli kuuden maita, kun saavuttiin Vehmersalmen laituriin. Siellä oli monta Kuopioon lähtijää jo odottelemassa ja kolme kalastajaa toi kalakoppansa torimyyjille vietäväksi, näytti olevan ainakin haukia ja ahvenia. Kuopioon saavuttiin pitkän torventuuttauksen säestyksellä aikataulun mukaan 7.30.

Satamassa oli vilskettä. Torimyyjät olivat käsikärryineen hakemassa voita, suolakaloja ja tuoreita kaloja myytäväksi. Ajurit odottelivat heiniä. Yksi kuormahevonen oli odottamassa klapeja. Poliisikin käyskenteli laiturilla, selkä kenossa, peukalot vyön alla, kiiltäviä saappaitaan kopistellen. Kaiken keskellä pyöri pari koiraa, punaruskea pystykorva ja hallavaturkkinen luppakorva. Harmaaraitainen kissa kiehnäsi aikansa kalanmyyjien jaloissa ja livahti lopulta makasiinien alle.

Onneksi Tyyne-tädin apulainen, Aune, oli maitokärryjen kanssa Elsaa vastassa. Mattokori kulki kevyesti kärryillä muutaman korttelin matkan. Elsa pääsi aamukahville Tyyne-tädin saliin. Sinne oli katettu pyöreälle pöydälle valkean värikkäin langoin kirjaillun pitsireunaisen liinan päälle ruusukuvioiset kahvikupit, leivät ja pullat. Markku kuulemma vielä nukkui. Täti availi mattorullia, mittaili leveyksiä ja oli tyytyväinen. Sitten hän avasi päiväpeittopaketin, levitteli peitettä sohvan päälle, silitteli sen ruutuja ja yhdistämiskuvioita, kehui äidin tasaista virkkuu jälkeä ja antoi Elsalle kirjekuoren, jossa oli rahat äidille vietäväksi. Täti ja äiti olivat sopineet hinnoista etukäteen. Elsa sai voileipiä ja pullaa kahvin kanssa.  Ennen lähtöään Elsa sai Aunelta keittiössä vielä lihasoppaa ja eväät kotimatkaa varten.

Kun aikaa vielä oli, kiersi Elsa torille katselemaan torikojujen tarjontaa. Siellä oli esillä läkkisepän tuoppeja, korintekijän päre- ja juurikoreja, kukkien ja juuresten taimia. Siellä olivat nyt myynnissä nekin Kiuruvesi-laivalla tuodut kalat ja voit ja kanat. Minnehän se porsas oli viety? Torikahvilassa oli myynnissä limonadia. Elsa istuutui tyhjän pöydän ääreen ja joi pullollisen punaista limonadia ja söi munkkirinkelin – äiti oli luvannut ne vaivan palkkaa. Samalla hän tarkkaili huolellisesti kaupungintalon kellon viisareita. Vähä vähältä ne liikkuivat kohti yhtä -  olisi lähdettävä kohti satamaa.

Kansimies Miettisellä oli ollut vahtivuoro. Hän oli auttanut lastaamaan laivaan moottoriöljyä, puhvettiin kahvia, virvokkeita ja ykkösolutta sekä eri laitureille vietäväksi paloöljyä, moottoriöljyä, hevosen kenkiä, pyyhekangaspakkoja, kahvia, tupakkaa, suolaa, sokeria. Lisäksi hän oli auttanut lämmittäjää rassaamaan tulipesän putket noesta puhtaiksi metallisella tuubiharjalla. Kun paluumatka-aika läheni, alkoi lämmittäjä taas nostamaan painetta höyrykattilassa.

Päällikkö ja kansimiehet olivat syöneet satamakioskin lämpimiä makkaroita eväsleipiensä lisukkeeksi.

Osa aamulla tulleista matkustajista palasi illaksi kotiin kuten Elsa ja porsaan kanssa matkustaneet isäntä ja emäntäkin, osa oli jäänyt kaupunkiin. Tulipa kaupungista mukaan pari uuttakin matkustajaa kaksi jäi Vehmersalmelle, yksi jatkoi Lempelänniemeen, yksi Virtalaan.

Paluumatkalla laivalla Elsa kaivoin repustaan kerän harmaata villalankaa ja alkoi luomaan silmukoita kahden metallisen puikon päälle. Nyt oli kuusi tuntia aikaa neuloa sukkaa, kaksi oikein, kaksi nurin, teräosa olisi sileää neulosta. Niistä oli tulossa syntymäpäivälahja Olavi-veljelle. Elsa lähettäisi ne hänelle sotaväkeen Mikkeliin. Hän sai neulottua pitkän saapassukkavarren ja siihen raidan sinisellä langalla ja aloitettua kantapään, vaikka ei koko matkaa jaksanutkaan neuloa, vaan jäi kudin kädessä ihailemaan tyyniä saarten täplittämiä selkiä ja kapeikkojen kalliorantoja. Äiti oli Siikarannan laiturilla veneellä vastassa.

Lämmittäjä jäi taas Siikarannassa viimeiseksi laivaan huolehtimaan konehuoneensa kunnostamisesta. Nyt hän ehtisi käydä kotona, kun viikonloppuna ei ollut laivavuoroa. Miettinen kävisi lähimpänä asuvana välillä huolehtimassa konehuoneesta ja höyrykattilasta. Omaan saunaan ja kalakukkoa syömään ja eukon viereen polsterille nukkumaan.


Sirpa Suntioinen
2022


Takaisin tarinoihin