aika kalsea tämä huone
jättivät minut yksin,
eihän tässä tietenkään
mitään hätää ole
pitää vain jaksaa odottaa
taas niitä tulee
koskee niin kauheasti
aivan kun repeäisin kahtia
– en kyllä huuda
olen varmaan maannut
jo kokonaisen päivän
käy ne sentään katsomassa
taas se tulee
tämähän on aivan jatkuvaa
kohta en enää jaksa
saisinpa kuolla pois
nyt alkaa tapahtua
tuolta tulee kaksi hoitajaa
– ponnistakaa, rouva, ponnistakaa!
– vielä kerran, kyllä te jaksatte!
kuinka autuas olo
kaikki kipu on poissa
kellun kuin pumpulipilvessä
– rouva, poika tuli!
ja sitten kuulen sen:
kimeän vastasyntyneen huudon
MINUN POIKANI!
Marketta Isotalo 2022
Takaisin tarinoihin