Ensimmäinen paikka, ei tarvitse kaukaa etsiä, kun on tämä Satamakadun koti. Olen asunut tässä kohta kahdeksan vuotta. En ole kaivannut pois. Rauhallinen paikka. Makuuhuoneen ikkunasta, jossa tietokoneeni on samassa huoneessa, näen ihmisten liikkeitä pakostakin.
Olohuoneen ikkuna on pihalle päin. Parvekkeen paikalla on
minun pihamaani, siis asun ensimmäisessä kerroksessa. Pihamaatilassa on tuolit ja pöytä. Paljon kukkia. On
talvellakin jotain, kanervia. Maaliskuun lopulla ostan ensimmäiset orvokit
Linjurin kukasta. Viikko viikolta kuljetan pyöräilymatkoiltani lisää kukkia.
Nytkin on kukkia paljon loistossaan, ei kanervia vielä sovi,
on niin täynnä vielä kesäkukkia. Tämä oleskelupaikka on hyvin
lämmin ja aurinkoinen. On hyvä siinä istua lukien tai syöden.
Minulla on oma sauna. Tärkeä. Kylven suunnilleen joka toinen
aamu. Sauna on pyhä paikka, ei siis mikään rojupaikka eikä pyykinkuivauspaikka.
Olohuoneen ikkunan vieressä on nojatuoli. Siinä istuen luen
sanomalehdet yöllä ja päivällä. Katson televisiota ja torkun aamupäivän matkoilta tultuani ja
syötyäni. Piene ttorkut vain.
Toinen paikka on mökkini Haaposaaressa Venäjänsaaressa. Sinne kaipaan, mutta en ole siellä monta yötä kerrallaan. Tänä kesänä olen ollut neljätoista yötä. Kauniita auringonlaskuja, tyyniä järvenpintoja, kukkia sekä tänä syksynä paljon kanttarellejä.
Aikaisempina vuosina olin siellä lähes koko kesän ja talvella
kävin päiväseltään lähes joka viikko. Nykyään ei kulje linja-autoja tiheään
,eikä tiehaaraan asti ensinkään. Kyselen kyytejä ja olen päässyt sinne. Hyvä
näin.
Jäin miettimään tuota aikaa noin kaksikymmentä vuotta sitten,
kun autot kulkivat. Kerran viikossa talviseen aikaan lähdin aamulla Maaningalle
ja vaihdoin toiseen autoon mennen Venäjänsaaren. Kävelin neljä kilometriä
mökille. Olin siellä muutaman tunnin ja
samalla tavalla takaisin. Viikolla olin muutamana päivänä lastenlasten seurana.
Hain päiväkodista tai olin koko päivän mummopäivänä.
Tällainen oli elämä silloin. Kerran viikossa olin englannin
ryhmässä. Tein läksyt poikien kanssa ja kirjoittelin poikien tekemisistä.
Satamanseutu aallonmurtajineen ja Väinölänniemi ovat lähellä. Siellä kävelen ja pyöräilen lähes joka päivä. Keväällä siellä on ensimmäiset linnut, kasvit ja kukat. Tuttuja tulee vastaan. Muistoja on paljon. Tullessani Kuopioon ensimmäisinä vuosina asuessani meijerin asunnossa Kauppakadulla päästessäni aikaiseen töistä menin kalliolle ottamaan aurinkoa.
Kuulen siellä lokkien kirkumista ja näen joutsenten
pesimistä.
Joskus ajelen siltaa pitkin Rönön saareen.
Näen palmujen istutukset uimarannalle. Ei minua haittaa.
Kulkiessani siellä joskus mietin Lappia. Näin näinä päivinä kuvan Pirunkurusta
Enontekiön Kolarin maisemissa. Kuvassa kurun pohjalla rakkakivien päällä oli
lunta. Nyt siinä huhkiessa hirmu helposti menisi nurin. Ei nyt tee mieli sinne
huhkimaan.
Tällaiset ympyrät.
Maija Silmärinen
14.09.2021