Olen unessa useasti
sinun kaduillas koulutie.
Kotiportilta kouluun asti
minun askeleeni vie.
Syksy oli koululaisena lempivuodenaikani. Luultavasti kokemukseni koulusta olivat enimmäkseen myönteisiä. Olisinko muuten valinnut ammatin, jossa toimin koko työelämän ajan koulussa? Muistoista omalta kouluajalta oli vaikea valita, mistä kirjoittaisin. Lopulta päädyin tähän itselleni merkitykselliseen muistoon.
Istun lukion kuvaamataidon tunnilla tyhjä piirustuspaperi edessäni ja olen ahdistunut. Annettu tehtävä tuntuu mahdottomalta. Toiset työskentelevät tuottaen toinen toistaan hienompia kuvia. Minä käytän aikani juttelemalla muiden oppilaiden kans. Kuvaamataidon opettaja taiteilija Juhani Hakalahti antaa minun olla. Näin kuluvat kuvaamataidon tunnit, enkä saa tehtyä mitään. Töitä pitää kuitenkin luovuttaa arvosteltavaksi opettajalle. Tuherran vaadittavan määrän töitä kotona, tai siis koulukortteerissa. Minulla on koko ajan tunne, että olen huono. En kelpaa. Mistä tämä murskaava oman kelpaamattomuuden tuomio mahtoi johtua?
Muistan, kun keskikoulussa piirustuksenopettaja oli asettanut työni taulun reunalle arvosteltavaksi. Vesivärityö kuvasi lasista pyttyä, johon valo heijastui. Hätkähdin tietysti joutuessani yleisen huomion kohteeksi. Opettaja otti kuulakärkikynän ja veteli sillä piirrokseeni murskaavia viivoja. Ne viivat iskeytyivät olemukseeni ja hän vahvisti tuomionsa myös verbaalisesti. ”Tässä on esimerkki työstä, jossa kaikki on väärin. Siis malliesimerkki työstä, joka on mennyt täydellisesti pieleen.” Ugh! Nieleskelin pahaa oloani ja tunsin polttavaa häpeää. Taisin silloin ajatella, että en kykene minkäänlaiseen kuvalliseen ilmaisuun, kun en osaa tehdä oikein. Joskus se tyhjän paperin kammo meinasi levitä kirjoittamisenkin puolelle.
Tämä kokemus oli minulle tärkeä oman ammattini kannalta. Opettaja ei omalla toiminnallaan vain siirrä tietoja ja taitoja oppilaille, vaan tärkeintä on rohkaista ja innostaa oppilaita toimintaan ja ottamaan asioista selvää. Lapset ja nuoret ovat luonnostaan innostuneita kyselemään ja kokeilemaan asioita. Tämän kipinän voi aikuinen myös sammuttaa.
Olen unessa useasti
sinun kaduillas, koulutie.
Ah, enkö ma hautahan asti
myös koululainen lie?
Sisko Rutanen
2.4.2022
Takaisin tarinoihin