Koulunkäyntini alkoi seitsenvuotiaana kolmen kilometrin päässä Soinilassa. Kouluun menin kävellen valtatietä pitkin tai talvella hiihtäen joen jäällä.
Opettajanani oli suuri ihastukseni Sylvi Vesikivi. Hän oli herttainen ja hienostunut Viipurissa asunut ja siellä kouluja käynyt neiti.
Suuret ikäluokat aiheuttivt sen, että piti saada uusia koulutiloja. Seuraavat neljä vuotta kävin koulua Isomaa nimisen naapuritilan tyhjäksi jääneessä päärakennuksessa. Talo oli punaiseksi ja valkoiseksi maalattu hirsirakennus.
Eteläpuolen kamareissa oli ykkös-kakkosluokka ja opettajan asunto, keskellä iso pirtti, jossa kolmannesta kuudenteen luokkien oppilaat ja pohjoispuolella toisen opettajan asunto. Koulukeittola oli navettarakennuksen päädyssä olevassa entisessä karjakeittiössä, jossa ruoka keitettiin suuressa muuripadassa. Valmis ruoka tuotiin emaliämpäreillä luokkiin ruokatunnilla.
Talon pihapiiri kasveineen ja rakennuksineen antoi hyviä piilopaikkoja.Iso navetta oli vähän pelottavakin. Kerran olin piiloutunut sikalan suureen syöttö-
kaukaloon, josta oli tarttui vaatteisiini haisevaa tahmeaaa töhnää. Nolotti koulussa ja kotona sain sapiskaa ajattelemattomasta käytöksestäni. Äidillä oli kova työ saada vaatteeni puhtaaksi.
Olimme aika sopuisia, mutta se on jäänyt kipeästi mieleeni kun pojat nimittelivät minua honkariksi. Olin nopeasti kasvanut heitä pidemmäksi.
Erään kerran puolustin pikkusiskojani, jotka olivat kuusivuotiaina tulleet kouluun. Äiti oli saanut serkultaan kaksi takkia joista tehtiin kaksosille somat talvitakit. Takkiosa oli mustaa pehmeää plyyssiä ja hihat kangasta. Kateiset lapset kiusasivat heitä karhuiksi. Silloin minä menin ja tukin suut sanomalla, että kankaat oli hienon helsinkiläisrouvan lähettämät.
Ensin oli opettajanani nuori ylioppilas Inkeri Laatto.Hän osasi opettaa ja isot pojan junkkaritkin olivat kunnolla nuoren, kauniin ja topakan open tunneilla.
Seuraavina vuosina opetti tiilitehtaan johtajan rouva Liisa Kouri. Se aika oli sekasortoista ja olimme kuin ”pellossa ja veräjät auki”, vaikka hän huusi, uhkaili ja hyppi tasajalkaa ihan punaisena. Järjestys ei pysynyt. Joskus hän tarttui poikia tukasta ja pöllytti oikein kunnolla.
Varsinaisista kouluaineista pidin eniten maantiedosta ja historiasta. Olin keskitason oppilas. Oppiminen ei ollut vaikeaa, kun pääsin hyvään alkuun. Kauhistus oli kaunokirjoitus. Minulla oli tapana kirjoittaa vasemmalle kaltevaa pystyä käsialaa. Mustekynä töksähti välillä paperiin ja roiskaisi musteen pitkin sivua.Opettaja vaihtoi vihkon ja minunkin asentoa huonoin tuloksin. Sain luvan kirjoittaa miten osasin ja lopuksi tunniksi sain hakea kirjakaapista mieleistä lukemista. Olin varmasti jo silloin aina äänessä ja näin pysyin hiljaa.
Vanhempani olisivat halunneet minun menevän oppikouluun. Minua pelotti vieras koulu ja linja-autolla kulkeminen Lauttakylään. Olin aika lapsellinen.
Kerttu
Miettinen
31.3.2022
Takaisin tarinoihin