Menneisyyden äänet kuuluvat kaukaa,
tyhjällä koulun pihalla leikkivät muistojen lapset.
Tytöt hyppäävät ruutua, pojat pelaavat noppaa
koulun seinistä kaikuu lasten iloinen nauru.
Ruokalassa syödään tattaripuuroa
lautasen vieressä kummittelee valkoinen maitomuki,
joka on pakko tyhjentää loppuun asti
opettajan valvovan silmän alla.
Pieni tyttö kulkee loputonta koulutietä,
joka kuitenkin on muutama kadunkulma
- kuin lapsenaskel, kuin ihmiselämä,
joka vanhetessaan pienenee ja kutistuu.
Silti koulutien vaahteran juuriin
voi elämän tuulissa tarrautua.
Lempeät lapsuuden muistot kantavat
kun kaikki on täytetty.
Marketta Isotalo
2024