Katselen iloista Sannaa kuvasta. Se on otettu ehkä viisitoista vuotta sitten. Sanna veljeni tyttö, nuorin lapsista, on siinä.
Hän istuu kodissani
Männistönkadulla. Nojatuoli oli mieluisa istumapaikka. Myöhemmin sen
jousitukset pettivät ja se joutui
kaatopaikalle.
Sanna katsellee valokuvakirjaa. Hän on iloisen ja virkeän
näköinen. Silmät ihan säteilee. Antoi mielellään kuvata. Vuosia myöhemmin hän
ei mielellään ollut kuvissa. En oikein tiedä
miksi. Ei mitään syytä.
Sanna tuli silloin käymään luonani.
Hän sitten opiskeli papiksi. Meni naimisiin ja sai lapsia. Oli Oulussa sairaalapappina. Ehkä kuusi vuotta sitten hänellä oli pitkällinen yskä. Lääkäri totesi poskiontelotulehduksen. Taudin pitkittyessä huomattiin poskiontelossa syöpä. Hän odotti silloin nuorinta lastaan Urhoa. Leikkayksen täytyi odottaa siihen ,että vauva voitiin antaa syntyä.
Pojan syntymän jälkeen kasvosta poistettiin kasvain ja
hampaita sekä toinen silmä. Annettiin syöpä hoitoja. Toivottiin
paranemista. Olikin parempia aikoja.
Annettiin hoitoja. Lapset kasvoivat. Urhon ollessa kaksi vuotias oli toistuvia
sairaalassa oloja Sannalla. Vuoden alkupuolella kerrottiin hänen vajaan neljäkymmentä
vuotta vanhan olevan saattohoidossa vuoroin sairaalassa ja vuoroin kotona.
Hänen elämänsä loppui toukokuussa.
Sannan uurna on Vesan veljeni Sannan isän haudassa. Lapset
kaivoivat multaa uurnalle. Urho sanoi:- Onko tässä äiti?
Lapset leikkivät kanssani silloin, kun harvoin nähdään. Elma kieppuu ympärilläni kutittaen ja muuten leikitellen sanoen, että Maijaa saa kiusata, kun hän kiusannut minua sanoi Sanna heidän äiti.
Ulkopuoliset ihmettelivät minun jaksamista lasten kanssa kieppuessa. Tyttäreni Virpi sanoi, että kyllä hän jaksaa, on opettanut Martininkin pelaamaan jalkapalloa. Martin on jo yli kaksikymmentä vuotta vanha. Mieltäni lämmitti Virpin arvostus. Sanna oli tallettanut kirjoituksiani lapsille suvusta ja muusta.
Sannan katsellessa kuvassa valokuvia. Hän iloitsee niistä ja meidän jutteluista. Kuvia oli varmaan Lapin vaelluksilta ja pojista pienempänä sekä Sannan vierailusta mökillä pienenä. Maalasi laiturin penkkiä tai sitten kaupunkitapahtumista.
Oi ihanat muistoni. Olisitpa Sanna vielä täällä. Monet kerrat olimme yhdessä Herättäjäjuhlilla. Lapsia ja Samia Sannan miestä olen juhlilla tavannutkin Sannan poismenon jälkeenkin.
Maija Silmärinen
21.09.2021