Unessa huokaileva keltainen talo jää paikalleen takanani. Sen edessä lepoa tarjoava tuoli kutsuu minut syliinsä. Puhdistan unessa himmenneet linssini kirkkaiksi. Kutsumatta talon taakse saapunut piileskelevä aamuaurinko maalaa höityväisen poutapilven vaaleanpunaiseksi.
Punamullan värinen aitta on ottanut paikkansa pihalla. Tuuliviiri sen katolla on poikasiaan vartioivan pääskysen tähystelypaikka. Aitan avoimeksi jääneen oven yläpuolella on kastehelmillä koristeltu hämähäkin verkko. Lukki itse vaiteliaana värähtämättä odottaa keskiössä. Pihanurmen heinänkorret kimaltelevat kosteudessa. Kukkapenkin unikot nuokuttavat terälehtiään. Poimulehtien rykelmässä kastehelmien timantit viipyilevät lehtien sylissä.
Vähän tuonnempana pellonlaitamilla, metsän siimeksessä tanssivat usvakeijut ikiaikaista sävelmäänsä. Auringon herättämä ensimmäinen tuulenvire ravistelee puiden oksilla piileskelevät linnut lentoon. Aurinko ja tuuli säikäyttävät tanssivat usvakeijut ja ne pakenevat turvaan metsikön suojaan odottamaa huomista.
Kahvin tuoksu liihottelee pihapiirin yllä ja herättää keltaisen talon unestaan.
Kuva on valmis.
Marja Sellman
Syksy 2021