Maria Heikintytär os. Pelli ja hänen tyttärensä Hilda Hilja Juhontytär Aliklaavu/Pihkalehto juttelevat.
–
Olis mulla oekeastaan asiaakin teille, jos
kerettäs raatata.
–
No, mitä sulle kuuluu sielä uuvesa
palveluspaekasa Ranttilan Alitalosa?
–
Ihan hyvin olen tykänny olla sielä, mutta nyt
tulee elämänmuutos. Me lyyään hynttyyt yhteen talon pojan Aapon kans. Hän
rakentaa meille talon joen toiselle puolelle.
–
No onpa suuria uutisia. Onneksi olokoon nuorelle
parille.
–
Talon tyär jää asumaan kotitilalleen Alitaloon.
Joen toisella puolella olevat maat tulevat meijän tilalle. Vilijellään sielä
maata ja hoijetaan elukoita navetasa. Talo ja tarvittavat rakennukset pittää
rakentaa. Talon pittää olla tilava, että sikiöitäki mahtuu. Niitähän sitä
tietysti tullee, ku naemisiin mennään. Puut saahaan omasta metästä. Kova urakka
siinä on, mutta Aappo on hyväsaattonen.
–
Onpa mukava kuulla hyviä uutisia tähänkin
talloon.
–
Kyllä se oli melekone revohka, ku meiltä se
Pihkalehto meni takkuun vuoksi. Eihän sille mittään voe, ku isä oli niin hööli,
että meni laettamaan nimensä takkaajaksi. Kovasti se kaventi elämän
kulukua. Liekö se Yrjö-veliki sen vuoksi ruvennu vasemmistolaesten kans
kaveraamaan? Lopulta lyöttäöty ihan kommunistiksi. Ei sen kannata Aapon kans
ruveta politiikkaa puhumaan. Voes tulla riitaa.
–
Mitenkä se Alitalon väki suhtautuu teijän
touhuihi?
–
Ei ne oikein hyväksy, että minä niijen aenoan
pojan vien. Mutta katotaan, miten asiat ajan kansa lutviutuu. Olishan se mukava
sukulaesten kans olla hyvisä välesä. Voes käyä kyläsä toestesa luona.
Sisko Rutanen
24.2.2024