Se on puinen esine. On ollut minulla
kaun. Sain sen eräänä vuonna joululahjaksi. Se on ollut kai
ainakin parikymmentä vuotta työpöydälläni lähellä
tietokonetta. Siinä on erilaisia kyniä ja muuta tavaraa. Kynien
väliin laitan tärkeitä lappuja ja kuviakin.
Se on tehty puusta ja siinä on neljäkymmentäkaksi kynille sopivaa reikää ja kaukalo etualalla.
Matias on sen tehnyt
käsitöissä koulussa.En muistanut kysyä pojalta vuotta ja
muistaakohän sen tekemisen. Minullese tärkeä ja hyvä olemassa.
Se voisi kertoa salaisuuksia, siitä mitä olen tietokoneella
kirjoittanut. Jutuista, kirjeistä, mietteistä,
englannintehtävistä. Ei teline kerro, sillä se on minun ystäväni.
Tämä juttu piti
ohjeissa olla runo, mutta en osaa kirjoittaa runoja , siksi tämä on
jonkinlainen jaarittelu. Ylistys silti kynätelineelle. Mietin miten
on Matias sitä tekiessä poraen reikiä miettinyt.
Ensi
kerran kun Matias tulee ehkä pääsiäisenä käymään , kyselen
häneltä telineen työhistoriaa ja muistoja tekemisestä. Nyt vain
katselen sitä ja täytän erilaisilla kynillä sekä pikkuesineillä.
Teline on hyvä , mutta tärkeintä on sen tekijä Matias.
Teline vaistoaa minun iloni, kun päivät ovat pitempiä, on enemmän valoa aamusta ja illasta. Se tietää,että odotan voivani ostaa ensimmäisen orvokkiampelin Linjurin kukkakaupasta. Myös ,että odotan pitkiä pyöräretkiä katsomaan sinivuokkojen ja leskenlehtien kukkien ilmestymistä eri puolille kaupunkia. Kevättä kohti ollaan menossa. Kynäteline katselee, kun vastailen Testerin kysymyksiin ja kuuntelen, kun etsin vastauksia englanninsanoihin.
Tälläistä. Odotan pääsiäisen aikaa silloin on narsiseja ja myöhemmin Maljalahden puistossa käyn katsomassa niitten avautumista. Kevät on tulossa. Rentukatkin odottava jäitten lähtöä. Ja minä.
Maija Silmärinen
2.2.2022
Takaisin tarinoihin