sisko tahtoisin jäädä
mutta
moottoritie on kuuma
kaupunkien valot mulle huutaa
tahtoisin selittää, mutta laiva odottaa
tahdon
nähdä tulen jonka savua jo haistelen
elämä soi korvissa, tuoksuu tuulessa
juokse villi lapsi
juokse kauemmaksi
siellä kasvat vahvemmaksi
ja vapaammaksi
juokse henkesi edestä
ota toivon kipinä mukaan[1]
kaukaa,
uivat laivat valkolaivat
maasta jonka unhoittuneen luulin
takaa usvaverhojen, takaa maitten merien
takaa vuorten, maitten merien[3]
kaipuun kyyneleitä
harhaan kuljettuja teitä nähdä sain
liian paljon matkallain
monta kertaa mielein karaisin
töitä tein, illoin unohtaa vain yritin
toivon siellä kadotin[4]
olen valvonut
tuhat yötä
tehnyt työtä tyhjää niin kuin kuolemaa
kaipuuta polttavaa olen tuntenut näillä teillä
elämäni kintereillä ajanut eteenpäin[5]
ilman kyyneleitä, voiko rakastaa
onko olemassa heitä, jotka paljon saa
maksamatta hintaa korkeaa[6]
tuuli
puhuu enää kuiskaten
sillä aurinko on jo mennyt nukkumaan[7]
laivat
minut jättävät
ne vaeltava tuuli kauas kantaa
taakse usvaverhojen, taakse maitten merien