Me synnyimme Helmi-tätisi neulepuikoilla
kaksi nurin, kaksi oikein
keltaiset ja valkoiset rannut vuorotellen.
Vedit meidät jalkaasi,
yletyimme polviisi asti.
Nuorena veit meidät hiihtämään,
nyt kaipaat keskikesälläkin.
Sinä parsit reikiä
kantapäiden, päkiöiden ja ukkovarpaiden kohdalta.
Lämmitimme kylmiä jalkojasi,
autoimme sinua hiippailemaan äänettömästi,
etteivät nukkujat heräisi.
Kauhistuimme, kun otit sakset
ja leikkasit terät irti.
Helpotuimme, kun löysit sukkapuikot
ja neuloit uudet harmaat terät.
Vietämme pian timanttihäitä,
juhlimme kuudenkymmenen vuoden yhteistä elämää.
Kiitos rakas.
Raili Miettinen
8.2.2022
Takaisin tarinoihin