Joulua valmisteltiin pitkään. Äiti kutoi sukkia ja lapasia. Me lapset emme
sitä niin huomanneet, kun hänellä oli kutimet käsissä kaiken aikaa. Kinkku oli
suolattuna aitassa. Viikkoa ennen leivottiin piparit, kakut, voikranssit. Kotona
oli ihanat tuoksut. Leipomispäivänä hän teki kaikille lapsille ikioman
kääretortun. Se käärittiin voipaperiin ja jokaisen nimi kirjoitettiin päälle.
Näin äiti varmisti, että jokainen saa edes jouluna ”mahan täyreltä makiaa”. Isä
ei ollut makean ystävä, mutta tykkäsi kuitenkin ruskeista pipareista.
Kylän kaupan rappujen vieressä ulkona oli joulukuusi. Siinä
oli punaisia, sinisiä, vihreitä ja keltaisia, ihan oikean lampun kokoisia isoja
valoja. Miten kaunis se olikaan. Kaupassa oli joulutavaroita. Ostin pieniä
lahjoja sisaruksille, suklaalevyjä tai suklaahahmoja. Jouluksi ostettiin
omenoita, ja nekin toivat joulun tunnelmaa ja tuoksua.
Jouluksi siivottiin hyvin ja otettiin esiin punainen
monihaarainen kynttilänjalka. Seinälle laitettiin paperiset joulutaulut, jotka
odottivat rullalla aina uutta joulua. Kuvassa äiti touhusi jouluruokia ja
lapset leikki lattialla. Yhdessä taulussa oli tonttuja punaisissa myssyissään
vetämässä kelkalla joulukuusta.
Jouluaaton aamuna leivinuunista otettiin yön yli paistunut
kinkku. Joskus oli myös jotain sylttyrullaa, mutta se ei minulle maistunut. Äiti
paistoi aamupäivällä peruna-, porkkana-, lanttu- ja maksalaatikkoa. Äiti teki
aina ”sallattia”, eli rosollia.
Ennen puoltapäivää käytiin savusaunassa. Äiti oli laittanut
kaikille vaatteet pinoon valmiiksi, isällekin. Kukaan muu ei oikein saanut mennä
vaatekaapille, ei varsinkaan jouluna.
Isä oli tuonut jo aamulla kuusen tupaan. Hänestä sellainen kuusi, jossa
oksia oli harvassa, oli kaunis kuusi. Minua harva kuusi aina vähän nolotti,
olisin tykännyt tuuheammasta.
Jouluaatto kului hitaasti. Iltapäivällä sytytettiin pöytään
kynttilät ja syötiin jouluruoka. Laatikoiden lisäksi oli kinkkua ja lihapullia.
Kaikki oli hyvää ja joka joulu söin vähän liikaa. Vähän myöhemmin nautittiin
kahvi ja monet herkut.
Äiti kävi vielä iltalypsyllä. Meidän tyttöjen piti tiskata
astiat. Lopulta saimme koristella kuusen. Oli joulupalloja ja -kelloja, lasisia
lintuja ja kovia karamelleja kiiltävissä kääreissä. Niitä ei koskaan syöty,
vaan joulu toisen perään ne ripustettiin kuuseen. Koulussa tehdyt lippunauhat
ja paperiset ”rinkulanauhat” kuuluivat myös kuusen oksille. Isä laittoi
kynttilänjalat tukevasti oksiin. Niiden piti olla suorassa, ettei kynttilöiden
tali valu lattialle.
Joulukuusen koristelun jälkeen alkoi jännittävin hetki,
joulupukin odottaminen. Tulihan se
pelottavan näköinen pukki lopulta kolistellen ovesta. Pukilla oli nurinpäin
käännetty päällystakki ja nurin käännetty karvalakki päässä. Keppi oli toisessa
kädessä ja toisessa lahjasäkki. Myöhemmin selvisi, että pukki oli joku sama
kylän serkkupojista. Lahjakääreistä paljastui suklaata, sukkia, lapasia, kyniä,
vihkoja, suksia ja monoja. Kaikki oli käytännöllistä ja tarpeellista, joskus
sai leluja. Isä osti joka joulu jonkun hassun lelun, joka lähti liikkeelle, kun
sen veti avaimesta. Jostain syystä isä nautti sellaisista leluista. Minä sain
kummisedältä paketin. Hän osasi ostaa tytölle kivoja lahjoja, kuten
helminauhan. Joskus tosin sain villahousut.
Lahjojen kanssa kului aattoilta. Kuusen kynttilät
sytytettiin vähäksi aikaa. Valot sammutettiin ja nautittiin kynttilöistä.
Nukkumaan ei malttanut mennä, vaikka aamulla olisi aikainen lähtö kirkkoon.
Linja-autolle piti ehtiä ja lehmätkin lypsää ennen kirkkomatkaa.
Kaisu Lindfors
26.11.2024