Kamarin ovesta on lähtenyt ripa. Kevyen oven saa aukaistua työntämällä sormen lukon jättämään reikään.
Mummu istuu kiikkutuolissa pönttöuunin edessä sylissään pieni tyttö. Mummu hyräilee: Hiljaa, hiljaa ilta on… Lattialaudat narahtelevat kiikun jalkojen alla. Muuten on hiljaista. Uunin avonaisesta suuluukusta loimottava tuli piirtää vaihtuvia kuvioita istujiin.
Kamaria valaisee pöydällä oleva öljylamppu. Sen levittää ympärilleen hienoisen öljyn hajun. Pöydässä on mahalaatikko jossa äiti säilyttää tärkeitä papereitaan. Laatikossa ei ole lukkoa, mutta sen penkominen on ehdottomasti kielletty.
Kahdessa kuusiruutuisessa ikkunassa on äidin omalla pellolla kasvattamista pellavista kutomat verhot, joissa on vaaleanpunaisista ja harmaista sillalangoista kudottuja raitoja. Seinällä roikkuu kirjava puoliryijy. Lattialla on riepumatot. Tuoss´ on tumma suruhuntu, siinä yhä surun tuntu… kun isää ei enää ole.
Kamarissa on kaksi levitettävää puusänkyä. Päiväksi on olkimatrassit työnnetty supummalle ja tilat peitetty harmaapunakirjavilla peitoilla. Seinän vierustalla on kahden istuttava rahi. Sen toisessa päässä on reikä joulukuusta varten.
Etelän puoleisen ikkunan edessä on kukkapöytä ja sen päällä pelargonioita. Kukkapöytä on tehty puisesta ylösalaisin käännetystä perunalaatikosta. Jalat on tehty koivuriu´uista. Koko komeus on päällystetty hyllypaperilla. Pöydän alus on oiva paikka pienen ihmisen piiloutua. Samalla voi nyppiä tuohenhahtuvia pöydän jaloista.
Huoneen seinällä on vanhempien kuva. Liekö kihlakuva kun vaatteet ovat tummat ja juhlavat. Taulu on melko suuri ja siinä on prameahkot kullanväriset kehykset. Vielä huoneessa on Singer-merkkinen ompelukone.
Äiti on aikanaan käynyt kutomakoulun ja kaikki verhot, matot, sängynpeitot, pöytäliinat ja ryijy ovat hänen kutomiaan. Puiset huonekalut ovat maasepän tekemiä lukuun ottamatta kukkapöytää. Kaikki puupinnat on maalattu punamultamaalilla, joka on aikojen kuluessa haalistunut ja paikoin kulunut kokonaan pois. Välillä vähän harmittaa kun käy toisten kodeissa, kun meillä on melkein kaikki omatekoista. Muilla on jo ostettujakin.
Hirsiseinät on kamarissa peitetty ruskealla pinkopahvilla. Laipiossa se on painunut vähän alaspäin kuopalle. Liekö joku pelotellut kepillä vintillä rapisevia hiiriä kun pahvissa on sängyn kohdalla reikä. Kun ylhäällä rapisee, pitää peitto vetää korviin siltä varalta, että hiiri mätkähtää päälle. Yhtään hiirtä ei liene kuitenkaan koskaan näkynyt reiästä kurkkimassa, tai siitä pudonnut muuta, kuin mielikuvituksissa.
Huoneessa on vielä yksi ovi. Sitä käytetään vähän ja siksi se on säilynyt hyvänä. Tallella ovat vielä ripa ja lukko. Oven takana on rakennuksen toinen kamari, nurkkanen, Talvella sitä ei lämmitetä, siksi ovi on tiukasti kiinni.
Taivas tummeneepi… Tähdet vilkkuvat jo taivaalla. Tuli uunissa on hiipunut. lko-ovelta kuuluu kolinaa. Luonto tyyntyy lepohon/maa jo hiljeneepi.
Aino Tapaninen
2025