On syyskuun pilvinen ja harmaa päivä.
Tälläisiä perunannostopäivät ovat aina. Isä sanoo, että
yöpakkaset ja vesisateet ovat runnelleet perunapellot ja että ne
odottava kiihkeinä poimijoita. Voiko perunapellot jotakin odottaa.
Kuulostaa oudolta!.
Meillä alakoulussa on nyt
perunannostoloma, niinkuin yläkoulussakin.
Kotikylällä meidän pitää mennä
ensin Männikön isoon taloon, johon tulee nostohommiin paljon
väkeä. Isäntä ja Kalle ovat raahanneet keittiöstä pitkän
pöydän ja vielä kamaristakin lisäpöydän. Männikön tupa
näyttää aivan erillaiselta kuin Aijan kanssa leikkiessä. Aija
on Männikön nuorin lapsi, minun luokkatoverini. Nytkin olisi paljon
kivempi leikkiä hänen hienoilla nukeilla, vaikkei Aija mielellään
anna minulle niitä. Hän sanoo, etten osaa hyvin käsitellä
nukkejaan.
Aikuiset juovat ison nisuviipaleen
kanssa kahvia ja me lapset mehua. Kyllä nisu tuoksuu hyvälle.
Kahvin jälkee valumme pikkuhiljaa
perunamaalle. Isä ohjastaa omaa Panu-hevostaan vetämään
perunannostokonetta. Meille tulee kauhea kiire juosta sivuun, sillä
multaa ja perunoita sataa kauas pellolle. Panu on rauhallinen ja
tottelevainen isän ohjastaessa sitä. Isä on hirveän taitava.
Nyt pitää alkaa poimia. Minulla on
pieni kori ja se täyttyy hetkessä. Kun kaadan laatikkoon omat
perunani, siihen heti päälle hujauttaa Takalon Antti ison
ämpärillisen. Minun perunat jäävät alle. Huomaan, että yksi
peruna on hassun näköinen. Sillä on aivan kuin jalat ja pää,
ei keskiosaa ollenkaan. Kaivan laatikosta muitakin eriskummallisia
perunoita.
-Nyt poimitaan, huutaa Kalle, Aijan
isoveli, kuuluvasti.
-Kilpailu ei ole hyvä asia, Kalle
jatkaa. Jotku yläluokkalaiset ovat alkaneet kilpaa poima siitä,
kenellä ensin on astia täynnä.
-Perunoita jää peltoon tuolla
vouhkaamisella, Kalle jatkaa.
Aikuiset pomivat ahkerasti. Sivulan
emäntä painaa kädellään lonkkaansa. Se on kuulemma kipeä.
-Syömään, huuta Männikön emäntä.
Tätä olen odottanut jo tovin.
Kilpaa juoksemme saunan kuistille ja
pesemme kätemme. Vähän malttamattomina odotamme, että aikuiset
tulevat pesulle ja sitten syömään. Meidän täytyy mennä vasta
heidän jälkeensä. Pöytien molemmissa päissä on isot kulhot
täynnä höyryävää, rasvaista lihasoppaa.
Jokainen saa keittoa ja lisääkin
monet ottavat, varsinkin miehet. Minä en tykkää läskistä.
-Perunasato on hyvä, miehet pohtivat
ja jatkavat, että punainen Laiva-peruna ja Vesijärvi ovat hyvin
tuttoisia olleet tänä vuonna.Tiedän että Vesijärveä on meillä
kuokittu jo monta viikkoa suoraa pellolta. Uudet perunat ovat
maistuneet kaikille. Minä panen paljon voita ja suolaa perunoille
ja sitten haarukalla murskaann. Ai että on hyvää.
Jälkiruokana on lappapuuroa. Se
maistuu kaikille. Minäkin poimin puolukoita Siiponkalliolta.
Ruuan jälkeen lähdemme pellolle
takaisin. Multa on kostean hajuinen ja yök`, nyt tarttuu käteeni
aivan kauhean iljettävä peruna. Se kuulemma on vanha pottu, jonka
lapsia nämä nyt poimittavat ovat. Vai niin, mietin, kaikki on niin
ihmeellistä.
Täysinäisiä perunalaatikoita alkaa
olla paljon. Kalle ja isäntä tyhjentävät ne myöhemmin
tuuletettuun kellariin.
Kylän äidit voivat laittaa talvella
vaikka perunamuusia ja sitten vielä maitoperunoita ja
silakkalaatikkoa. Onneksi on paljon perunoita kellarissa.
Liisa Voutilainen