Välttäen
puun juuria, Sanna juoksee lyhyin askelin metsikön läpi kohti
vanhaa Leirikeskuksen rantasaunaa. Hän on tapansa mukaan jälleen
joka syksyiselle talkooleirille. Pikaisesti hän pujahtaa
pukuhuoneesta avonaisen saunaterassin läpi sisälle pesuhuoneeseen.
Sisällä on höyryä niin, ettei hän näe eteensä.
Kaksi
vanhaa naista pesee ikkunan alla olevalla lavitsalla pesuvadit
vieressään.
Sanna
sukeltaa höyryn läpi sisälle saunaan toisten naisten joukkoon. Nyt
on naisten saunavuoro, tunnin päästä miesten.
Saunassa
kaikki istuvat punaisina, sillä yksi heittää löylyä löylyn
perään. On kuuma. Kaikki ovat kyyryssä ja löylyä tulee lisää.
-
Hellitä jo Anni, eihän täällä voi olla, joku huutaa.
-
Löyly on saunan herra, hän vastaa. Kiukaan pesä ilakoi rätisten
ja paukkuen, sillä juuri se sai koivuhalkoja.
Naiset
sukeltavat pesuhuoneen höyryn läpi ulos ja sitten portaita pitkin
laiturille. Sanna uskaltaa ensimmäisenä järven kylmään veteen,
muut saunojat tulevat perässä. Aallokko on paha ja sen vuoksi
toiset uijat vain piipahtavat vedessä. Mutta Sanna uskaltaa. Hän
nauttii potkia aallokkoa vastaan, mutta uituaan hetken, hän laittaa
pyyheliinan laiturin reunalle ja istahtaa sille.
Aurinko
on laskenut vastapäätä olevan rinteen taakse ja hyytävä hämäryys
kietoo hänet toiseen olotilaan.
Nyt
on tämä hetki.
Ei
ole valoisaa eikä pimeää.
Mutta
ennen pitkään tumma pimeys valloittaa hämärän.
Sanna
huomaa olevansa kylmissään. Hän katsoo ylös, pesuhuoneen höyrystä
pyyhittyyn ikkunaan. Hän huomaa ikkunan olevan täynnä kelmeitä
kasvoja . Kaikki haluavat nähdä, missä Sanna on, onko hänellä
kaikki hyvin.
-
Olen täällä, hämärähetkessä, Sanna huutaa, mutta kukaan ei
kuule. Kun Sanna tulee pesuhuoneeseen, se on yhä höyryn peitossa ja
edelleen kaksi vanhaa naista istuu ainoalla penkillä pesuvadit
vierellään.
-
Voisinko minä auttaa, sanoo yksi uimassa käyneistä naisista.
-
Ei meillä ole kiirettä, sanoo toinen vanha. Nuoremmat naiset
koittavat laittaa pesuvatejaan kylmävesitynnyreiden reunojen varaan,
nuorin talkoolainen laskee vadin kylmälle lattialle, ja yrittää
pestä. Toinen lavitsalla pesevä pesee toisen selkää..
-
Selkääni ei ole kukaan pessyt kahteen vuoteen, pestävänä oleva
vanha sanoo.
-
Siksi minä pesenkin sen hyvin, toinen sanoo. Vettä kauhotaan
muuripadasta ja tynnyreistä ja vähitellen kaikki naiset ovat
peseytyneet.
Leirinvetäjä,
Tiina, tulee viimeiseksi, lisää vettä pataa, tuo puita molempiin
pesii ja ottaa hyvät löylyt itse, käy uimassa ja vihdoin miehet
pääsevät saunaan.
Sanna
viivyttelee lyhyellä metsäpolulla vielä hetken ja etsii hämärissä
sydämen muotoisia, kultaisia lehtiä, joita on leijaillut tuulen
mukana kaikkialle luontoon.
Liisa Voutilainen